Aamuinen tutkimusretki

Heräsin kerrankin aikaisin, vaikka oli sunnuntai. Mieheni ja Hissu-koira jäivät kilpaa kuorsaamaan makuuhuoneeseen hiipiessäni keittämään kahvia alakertaan. Heti aamupalan syötyäni keräsin kamppeeni ja lähdin tallille. Ilma oli melko viileä, taisi olla jo vähän pakkastakin, sillä jouduin raaputtamaan jäätä pois auton tuulilasista. Käynnistin uskollisen ratsuni, jo kymmenen vuotta palvelleen mustan hondan, ja lähdin huristelemaan kohti Järviluotoa.

Tallilla ei ollut parkkipaikalle kurvatessani kuin yksi auto, ja sekin kuului Anna Ruuskalle, joka oli ilmeisesti tekemässä aamutallia. Lukitsin auton ja kävelin reippaasti talliin. Onneksi olin ottanut lämpimän takin, sillä suunnittelin lähteväni maastoon Sentin kanssa.
"Ai huomenta! Ehdin jo viedä Sentin ja Norpan tarhaan, sori", Anna huikkasi minulle käytävältä astuessani talliin.
"Huomenta! Ei haittaa, enhän mä mitään tulostani ilmotellutkaan", naurahdin ja jäin hetkeksi juttelemaan nuoren naisen kanssa.
Selvisi, että Anna on työskennellyt muutaman vuoden Saksassa ja tallitöiden lisäksi hän haaveilee ratsuttajan ammatista. Kuulemma nainen työskentelee normaalisti maanantaista perjantaihin, mutta tänään hän oli poikkeuksellisesti tuuraamassa Tarua aamutallissa. Päästin Annan jatkamaan karsinoiden siivousta ja menin vaihtamaan vaatteita varustehuoneeseen. Toin käytävälle palatessani Sentin kamat sen karsinan oven pieleen ja lähdin hakemaan oria tarhasta.

Pojilla oli juuri leikkihetki kesken saapuessani portille ja annoin orien kisailla aikansa, ennenkuin otin Sentin kiinni. Kun lapset olivat lopettaneet leikkinsä jäi oripoikani tuijottamaan hellyttävästi minua aidan toiselta puolen. Avasin alimman langan ja jäin odottamaan portin luokse. Olimme harjoitelleet nyt muutamana päivänä luoksetuloa Sentin kanssa, en enää suostu kävelemään tarhan toiseen päähän sen perässä. Maiskautin ja heilutin kädessäni olevaa porkkanaa. Hitaasti löntystellen ori lähti kuin lähtikin tulemaan luokseni ja palkinnoksi se sai porkkanan ja silityksen, ennen kuin pujotin riimun sen päähän. Olen parina päivänä vain käväissyt tarhassa silittelemässä oria ja antamassa sille porkkanan, mistä on selvästi ollut apua. Nyt se ei aina yhdistä tuloani tarhasta pois joutumiseen, vaan se on sille kiva juttu. Tallissa riisuin orilta ohuen sadeloimen ja harjasin sen kokonaan. Kaviot putsattuani laitoin Sentin etujalkoihin neopreenisuojat ja koulusatulan selkään. Kun satulavyö oli kiinni, pistin vielä kypärän omaan päähäni ja suitset Sentille. Hyppäsin penkin päältä selkään tallin pihalla ja kiristin satulavyön ennen kuin lähdimme rauhallisessa käynnissä pihalta poispäin.

Suuntasin tarhojen välistä kulkevalle polulle, joka vei Lokkijärven rantaa kohti. Maastot olivat vielä minulle vieraita, joten koitin pysyä mahdollisimman selkeillä teillä, enkä poikennut ihan jokaiselle pikkupoluille. Hetken käveltyämme päästin Sentin raviin, sillä se oli ollut melko virkeänä koko ajan. Ravasimme tietä pitkin, kunnes saavuimme leveämmälle hiekkatielle. Hidastin Sentin takaisin käyntiin, oikealla näkyi rakennuksia, joten käännyimme tietäpitkin vasemmalle. Tulimme isolle, mutta hiljaiselle asvalttitielle, jolta käännyimme oikealle. Olin vilkaissut ennen lähtöä karttaa tallin seinällä ja pian vasemmalla näkyikin karttaan merkitty hylätty mummonmökki. Sentti oli kulkenut tähän asti todella rauhallisesti ja kyttäilemättä, mutta mökkiä se jäi vähän tuijottamaan. Ylitimme maantien ja jatkoimme pikkutielle, jonka varrella oli kyltti "Ravitalli". Ratsastin lähes tallin pihaan saakka, kunnes tieltä kääntyi suurehko polku oikealle. Polku oli hyväpohjainen ja lähes suora, joten uskalsin ottaa pienen laukkapätkän Sentin kanssa. En päästänyt oria ihan täyteen vauhtiin, mutta melko kovaa päästelimme kuitenkin ja tuntin kuinka Sentin jokainen lihas jännittyi sen kiitäessä eteenpäin. Hidastin hiljalleen raviin, kun näin taas ison tien edessäni. Päätin ratsastastaa tien viertä takaisin tallille, sillä en viitsinyt ottaa enempää eksymisriskejä. Otin isolla tiellä vielä pienen pätkän ravia kohdassa, jossa piennar oli sen verran leveä, ettei tarvinnut ratsastaa asvaltilla. Vain kaksi autoa ajoi meitä vastaan kotimatkalla, eikä Sentti ollut niistä moksiskaan. Pian tuttu "Järviluoto"-kyltti näkyikin jo edessä ja käännyimme tutulle tielle.

Tulin selästä alas tallin pihassa ja löysäsin satulavyötä. Ilma oli onneksi jo vähän lämpimämpi, vaikkei mikään helle ollut vieläkään. Ori ei ollut yhtään hikinen, sillä aamuinen lenkki oli ollut melko rento. Vein Sentin karsinaan, jossa riisuin ensimmäiseksi suitset. Muut varusteet riisuttuani harjasin karvat suoraksi ja annoin sen mutustaa heinää karsinassa sillä aikaa kun vein varusteet takaisin satulahuoneeseen. Punnitsin hetken laitanko sadeloimen tarhaan vai jättäisinkö orin nakuksi. Sitä ei oltu klipattu, vaan se sai luomuilla ohuehkon, mutta kuitenkin jonkin verran lämmittävän karvansa kanssa. Päviäksi oli luvattu poutaa ja lämpötila pihallakin oli noussut kuuteen asteeseen, joten päätin antaa Sentin olla ilman loimea. Tarhassa olisi kuitenkin vapaa heinä, jolloin sillä olisi koko ajan lämmikettä saatavilla.

Kirjoitin vielä ennen kotiinlähtöä lapun tallin ilmoitustaululle, että kävin tallilla aamulla ja jos sää muuttuu yllättäin, saa orille käydä heittämässä vuorettoman sadeloimen karsinan ovesta päälle.