Kevättä ilmassa

Sentti tanssahteli narun päässä kuin mikäkin kevätvarsa. Taas on näköjään se vuodenaika, kun orilta pimenee nuppi täysin. Huokaus. Ihastuttavista tammoista huolimatta sain kuin sainkin orin talliin ja omaan karsinaansa, jossa riisuin siltä ohuen toppaloimen. Ihanaa, että loimirumbakin alkaa kohta olla ohitse. Tänäänkin mittarissa oli jo 5 astetta lämmintä! Harjasin Sentin nopeasti pölyharjalla, se kun ei loimen alta kovin likainen ollut. Jalat katsoin vähän huolellisemmin, ja vaihdoin hetkeksi kovempaan harjaan, kun kuivunut kura ei meinannut irrota. Putsattuani kaviot, aloin laittaa suojia jalkaan. Tänään treenailtaisiin pitkästä aikaa kunnolla koulua, kisakausi kun lähestyi lähestymistään. Satula vielä selkään ja suitset päähän, niin olimme valmiita.

Talutin Sentin ulos ja punnitsin hetken kentän ja maneesin välillä. Todettuani kentän vielä hieman kovaksi päädyin taluttamaan orin maneesiin. Huhuilin ovella ennen kuin avasin sen, mutta turhaan. Maneesissa ei ollut vielä ketään tähän aikaan. Talutin puoliveristä muutaman kierroksen maasta käsin kumpaankin suuntaan, ennen kuin kipusin selkään. Ori oli energisellä tuulella ja jouduin työskentelemään kunnolla heti alkuun, jotta saisin sen rauhoittumaan ja rentoutumaan. Hetken taisteltuani käynnissä, päätin päästää sen suosiolla raville ja ravasimmekin reilun vartin. Saadessaan purkaa energiaansa ori hiljalleen rauhoittui ja alkoi myös pyöristyä. Siirtyessämme käyntiin minun ei enää tarvinnut koko ajan muistuttaa oria itsensä kantamisesta, vaan se alkoi pysyä kauniissa muodossa itse. Tästä eteen päin ratsastus sujuikin jo paljon paremmin.

Tein avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä, sillä ori vaikutti hieman jäykältä. Jatkoimme pohkeenväistöillä ja näitä tehtiin sekä käynnissä, että harjoitusravissa. Loppuun otin hieman laukannostoja uralla ja ennen loppuverryttelyä annoin orin vielä laukata pari kierrosta maneesin ympäri, koska sillä näytti vieläkin olevan menohaluja. Ravailin vain hetken taivutellen Senttiä ympyröillä, kunnes siirsin sen käyntiin. Käynnissä venyttelimme vielä kunnolla eteen ja alas, kunnes hyppäsin alas selästä. Päätin käydä vielä taluttelemassa Senttiä pihalla, siellä kun oli aivan mahdottoman kaunis ilma. Maneesista poistuessamme meitä vastaan tulivat Taru ja torinhevostamma Loretta.
"Ai moi! Tekin olette jo aikaisin liikkeellä!" Taru tervehti.
"Joo, tykkään käydä aamupäivällä, kun täällä on niin rauhallista ja aurinkokin paistaa vielä", vastasin hymyillen.
"Me jatketaankin tästä vähän vielä kävelylle, kun Sentti alkaa käydä taas kuumana", jatkoin ja koetin pitää tammakaverista vähän liiankin kiinnostunutta oria aisoissa.
"Heh, joo, mekin tästä liuetaan maneesiin kiusaamasta Sentti-raukkaa", Taru naurahti ja maiskautti Loretan liikkeelle.
Sentti päästi kaihoisan hirnahduksen uuden tyttöystävänsä perään, kunnes alistui kohtaloonsa ja lähti seuraamaan minua.

Päätin taluttaa orin hylätylle mummonmökille ja mökiltä lähtevää polkua pitkin takaisin. Sentti käveli rennosti hieman takanani liinassa, jonka olin kiinnittänyt kuolainrenkaisiin. Ohjat olin kiepauttanut muutaman kerran toistensa ympäri ja kiinnittänyt paketin leukahihnalla.

Tallilla riisuin orin varusteista, harjasin sen ja heitin ulkoloimen päälle. Talutin orin tarhaansa, jossa lv-ruuna Lenni jo odotteli sitä. Pojat nahistelivat hetken, kunnes rauhoittuivat syömään päiväheiniään. Korjasin tallissa Sentin kamat paikoilleen ja harjasin suojat puhtaiksi. Sekoittelin orin väkirehut ja heitin sekaan muutaman porkkanapalan. Kävin syöttämässä pöperöt Sentille tarhaan. Kirjoitin vielä tallin ilmoitustaululle orin saaneen ruokansa, ennen kuin lähdin autolle ja kotiin. Kurkkasin kelloa ja se näytti vasta kahta. Tänään ehtii siis tehdä vielä vaikka mitä!

Arkipäivän pohdintoja ja orinpahuksen treenausta

Järviluoto on jälleen palannut aktiiviseen toimintaan, ja sitä mukaa talliinkin on saatu vähän vilskettä, kun uusia asiakkaita on astunut talliin ja ehkä jopa pientä pintaremonttiakin tehty. Marraskuusta asti kestäneen hiljaiselon jälkeen on ihanaa saada taas pientä vipinää tänne meillekin!

Tänään aloitin aamun ruokkimalla hevoset ja tarhaamalla koko konkkaronkan. Ricon kuitenkin päätin jättää vielä talliin, sillä rutiineista poiketen aioin aloittaa hevosten liikutuksen tänään jo heti aamusta. Harjasin orin pikaisesti, vaikka yleensä minulla on tapana jäädä rapsuttelemaan Ricoa oikein huolella ja puhdistaa koko hevonen ajatuksen kanssa, sillä Rico tuntuu olevan varsin perso huomiolle ja rapsutteluille. Satulaa laittaessa Rico näytti hapanta naamaa, ja koetti jopa näykätä. Napakalla kiellolla rautias ratsu ymmärsi kuitenkin jättää turhat uhittelut sikseen, ja tyytyi vain luimistelemaan nurkkaan päin.

© randihausken, lisenssi: by-sa

Talutin Ricon tallin käytävältä maneesiin, jossa erään tallimme yksityisen, Elenan, omistaja oli ratsastamassa. Iltavuorossa työskentelevät yksäreiden omistajat saattavat tulla tallille toisinaan jo heti aamuruokinnan jälkeen, joten ei oikeastaan ole suurikaan ihme, jos maneesissa on jo kello kuuden aikaan treeniään aloitteleva ratsukko. Moikkasin Mariellaa, ja juttelimme alkukäyntien aikana niitä näitä. Pikkuhiljaa kuitenkin aloin kerätä ohjia ja aloittaa tarkemman työskentelyn Ricon kanssa.

Rico tuntui selkään varsin hyvältä, vaikka viime kuukausina orin liikutus onkin jäänyt luvattoman vähälle. Aloitin taivuttelemalla hevosta suurilla kaarevilla linjoilla, väistättäen takaosaa uralta vuoroin ulos- ja sisäänpäin. Rico vastasi apuihini melko hyvin, mutta välillä sain olla tarkkana, jotta poikitus pysyi riittävänä, ilman että käynnin tempo ja vauhti katoaa kokonaan. Raviin siirryttäessä hain ensin vähän matalampaa muotoa, jossa Rico sai venyttää kaulaansa alaspäin. Tämän jälkeen aloin koota oria, ja tehdä temponvaihteluja keskittyen myös Ricon askelpituuteen. Pienellä hienosäädöllä sain Ricon kulkemaan kaunista lisättyä ravia, vaikka askeltaan ori voisi tietysti aina venyttää himpun verran paremmin. Minun taidot eivät kuitenkaan riitä lähellekkään saamaan Ricosta sitä parhainta mahdollista suoritusta irti.

Laukkaa en sen kummemmin työstänyt, vaan koitin yksinkertaisesti saada siitä mahdollisimman hyvin pyörivää ja rennon tuntuista. Kovempi treeni lienee edessä parin päivän päästä, kun Riia tulee taas pitämään meille valmennusta. Loppuviikosta Riia saanee myös itse vetää kunnon koulutreenit Ricolle selästä käsin, sillä kaksikko starttaa jo huhtikuun puolella vaativaa A:ta (sillä välillä kun itse aloitan tallin nuorison kouluttamista..). Loppuverryttelyksi pyörittelin Ricoa ravissa ympäri maneesia, ja taivutellen ja jumpaten hevosen koko rankaa. Loppukäynnit kävin löntystelemässä maastossa, ja tällä kertaa selvittiinkin ilman ylimääräisiä ohjelmanumeroita, mitä nyt Rico muutamaa pientä talitinttiä tuntui säpsähtävän.

Ricon tulevaisuus näyttää tällä hetkellä varsin hyvältä, sillä se on jo menestynyt Vaativassa B:ssä enemmän kuin hyvin. Ehkäpä kapasiteetti riittäisi vielä vaativaan A:hankin..

Taru