Paluu arkeen

Maddyn varsa Misfit lähti tammikuun lopulla Yhdysvaltoihin. Vaikka olin koko ajan tiennyt, ettei Fit missään vaiheessa tulisi olemaan minun vaan se lähtisi oikeaan kotiinsa puolivuotiaana, kirpaisi vauvasta luopuminen ehkä enemmänkin kuin itselleni myönsin. Kaiken kaikkiaan oli uskomaton kokemus nähdä, kuinka hontelosta pikkuvarsasta kasvoi vielä hontelompi, mutta iso ja komea nuori hevonen, jolla on edessään loistava tulevaisuus. Fitin omistaja on laitellut minulle muutamia kuvia rapakon takaa, ja minä tuskin enää tunnistan upeaa tummanpunarautiasta siksi samaksi hevoseksi, joka täältä lähti. Ikävä on kova, mutta Fit on luoto juoksemaan ja suunnilleen vuoden päästä sitä se saa tehdä kisaradoilla ympäri maailmaa.

Maddyn kanssa paluu arkeen on sujunut harvinaisen hyvin. Tamma alkaa olla jo aika hyvässä kunnossa, ja paluuta kisaradoille suunnitellaan. Se on ollut lähiaikoina äärettömän mukava ratsastaa, vauhti on vähentynyt ja keskittyminen lisääntynyt, vaikka se on edelleenkin on oma kuuma ja tulisieluinen itsensä. Erityisesti hyppytreenit ovat uuden vuoden puolella olleet todella palkitsevia. Maddy on toiminut kuin unelma ja jaksanut kuunnella apuja. Olemme myös maastoilleet paljon talvisessa luonnossa - Maddy kerta kaikkiaan rakastaa peltorallia ja lumessa kahlaamista, ja lihakset voimistuvat melkein huomaamatta.Tästä on hyvä jatkaa.

... Ainakin vielä muutaman kuukauden ajan, ennen kuin Maddy lähtee jälleen astutettavaksi. Toivoisin, että tammalle löytyisi pakaste, mutta jos ei, niin sitten joudun taas lähettämään hevoseni valtameren taakse muutamaksi viikoksi. Toisaalta on rasittavaa läpikäydä koko ruljanssi - astutus, tiineysaika, synnytys, pikkuvarsan hoito ja kasvatus, isomman varsan hoito ja kasvatus, vieroitus - läpi, mutta sopimus on sopimus. Maddyn entinen omistaja haluaa tammasta enää kaksi varsaa, mutta minä taas olen alkanut miettiä, josko jättäisin Maddysta itselleni xx- tai trakehnervarsan... Toki kaikki riippuu silloisesta elämäntilanteestani ja etenkin tamman kunnosta, mutta unelmoidahan saa!

- Karla

Kyllä me tänne kuulutaan!

Hei kaikille!

Olen uusin täällä Järviluodossa, nimittäin Elenan omistaja Mariella. Muutimme Elenan kanssa viime viikonloppuna, ja menoa ja hulsketta on koko hiihtoloman alku ollut. Elena muutti Suomeen Iso-Britanniasta viikko sitten 13. helmikuuta, ja tamma on kotiutunut Suomeen ja Järviluotoon mukavasti. Ensimmäisiin kilpailuihin olemme jo osallistuneet ja ensimmäinen valmennus oli lauantaina 16. helmikuuta.

Olin todella hermostunut muuton aikana, mutta onnekseni kaikki meni hyvin; matka Turusta Kuopioon sujui ongelmitta, ja Elena otti koko ajomatkan rauhallisesti. Elena tutustui jo karsinanaapuriinsa, eikä sen puoleen suurempia ongelmia ole muiden hevosten kanssa.

Toivon todella, että te muut tallilaiset uskallatte tulla roheasti kanssani juttelemaan, ja Elenan kanssa saa todellakin tehdä ystävyyttä! Tulette kuitenkin näkemään minut usein tallilla.

Hahaa, kärsikää turun murrettani! 

Yksi suloinen asukas lisää!

Järviluodossa on jälleen yksi asukas lisää tuolla siitostallin puolella, sillä meninpä sitten ihastumaan erääseen varsaan lähestulkoon ensisilmäyksellä.. Se olisi vielä sukunsakin puolesta niin täydellinen mm. parille tammalle, joten yritys olla ostamatta enää yhtään hevosta lisää rikkoontui jälleen kerran. Tänään sain vihdoinkin Merlinin kotitallille asti ja toistaiseksi ori saa vielä kasvaa tuolla muiden nuorukaisten seassa. Puolen vuoden päästä voisi ehkä kokeilla jo ajo-opetusta ja nyt tässä lähiaikoina muutenkin puuhailla paljon maastakäsin ja totuttaa varsaa vielä lisää ihmisen hääräilyihin.

matka taittui rennosti mussuttaen heinää kaverin kanssa

Merlinistä muotoutui nopeasti aavistuksen helpompi kutsumanimi Merkka :). Nyt pitääkin sitten hieman katsella miten ori kotiutuu ja odotella millainen viikari siitä paljastuukaan!