Hildeä hoitamassa

Tänään tulin vapaapäivän kunniaksi tallille jo aika aikaisin. Tarkoitus oli siis olla pari tuntia Hilden kanssa, harjailla ja talutella päitsillä.
   Kun saavuin talliin, kävin ensimmäiseksi tutustumassa Arraan. Rapsuttelin ja harjasin ensin pikkuisen, että Arra tietää, etten ole vaara vaan tavallinen ihminen niin kuin Tarukin. Tutustuttuani Arraan, menin Hilden luokse. Arra luimi aluksi vähän, mutta tottui nopeasti siihen, että harjaan myös Hilden. Varsa ei ollut moksiskaan harjaamisesta ja kaikki meni hyvin.
     Yhdentoista aikaan päästiin lähtemään kentälle. Arra ei onneksi hirnahdellut Hilden perään ollenkaan, vaan jäi katsomaan korvat hörössä. Menimme ulos ja Hilde laittoin vastan kentän lähellä. Siellä oli varmaankin jotain pelottavaa. Onneksi tajusin napata tallista sokeripaloja pari mukaan, ettei tulisi vastaavia ja hallitsettomia tilanteita kentällä. Kun Hilde näki sokeria, huomasin sen olevan aika perso herkuille. Kyllä sitä sitten mentiin nätisti!
     Kentällä mentiin enimmäkseen käyntiä ja hidasta ravia. Uralla melkein koko ajan. En vaatinut varsalta vielä juuri mitään, ainakaan näin alussa. Hilde meni  nätisti ja katseli innoissaan kenttää. Lopuksi päästin Hilden vähän vapaammaksi kentälle pyörimään.
        Vein lopuksi Hilden Arran luokse, ja kävin rapsuttelemassa emää ennenkuin lähdin kotiin.

Keväinen maastoretki

Tänään Santtu pääsisi oikein pitkälle maastolenkille pitkästä aikaa. Talvi on kulunut niin ponin eteenpäin koulutuksen parissa, ettei oikein olla keritty kunnolla rentoutumaan, joten kunnon maastolenkki kevätauringossa ei tee kummallekaan pahaa. Pitihän meidän osallistua tuohon tallin järjestämään maastoretkeenkin, mutta eihän tällä mateluvauhdilla mahdu mihinkään mukaan, kun ei ikinä tee mitään ajoissa.

Santtu odotteli valmiina tarhan portilla, joten laitoin narun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan oria talliin. Matkalla Santtu katseli kaikkea mahdollista ja hössötti oikein kunnolla. Kun poni oli ensin meinannut pomppia pariin otteeseen varpailleni, se päätti päästää erittäin miehekkään huudon viereisessä tarhassa oleville tammoille. Tosin tämä miehekäs huuto oli enemminkin kimeä kiljaisu, tyylillä kovaa ja korkealta, eikä ollenkaan mukavan kuuloinen suoraan korvan vieressä.  

 

Tallissa harjasin Santun reippaasti ja lupailin sille jonakin päivänä pidemmän harjaus- ja rapsutustuokion, kun herra niin kovasti harjaamisesta nautti. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä pitkäksi aikaa talliin, että kerkiäisimme tosiaan tekemään sen lenkin, jonka olin suunnitellut. Hain vielä Santun varusteet ja lopuksi virittelin ohuen ratsastusloimen orin selkään, niin että se varmasti pysyisi mukana koko lenkin ajan. Onneksi ilma ulkona lämpeni koko ajan sen verran, että pian päästäisiin eroon kaikesta ylimääräisestä talvivarustuksesta eikä tarvitsisi koko ajan huolehtia, minkä loimen ponille pukee ulkoilun ajaksi.

 

Tallin pihassa nousin selkään ja käänsin orin saman tien pienelle metsäpolulle. Kiertäisimme polkua pitkin kauempana olevalle metsätielle, jota pitkin pääsisimme taas seuraavalle metsäpolulle. Santtu oli innoissaan maastoilusta ja käynti oli jotain aivan muuta kuin käyntiä. Poni kiihdytti hiljalleen vauhtia ja siirtyi sitten lopulta raviin, aivan kuin pystyisi huijaamaan minua. Pidätteen jälkeen poni malttoi kävellä hetken ja aloitti sitten taas kiihdyttämisen. Lopulta tein muutaman pysähdyksen ja peruutuksen, sillä muuten poni oppisi hyvin nopeasti, ettei sen oikeasti tarvitse välittää ratsastajan avuista, vaan voi huoletta painella sitä vauhtia kuin sitä itseään huvittaa. Tielle päästyämme siirsin Santun raviin ja ravasimme reipasta vauhtia seuraavan polun kohdalle, missä täytyi taas siirtyä takaisin käyntiin. Ravipätkän jälkeen Santtu ei enää yrittänyt koko aikaa siirtyä raviin, vaan tyytyi käyntiin sekä lintujen ja erilaisten puskien ihmettelyyn.

 

Kun polku leveni sen verran, että siinä mahtui hyvin ravaamaan ilman, että putoaisi heti polun ohi upottavaan hankeen, siirsin Santun taas raviin. Pienen ravipätkän jälkeen pääsimme taas metsätielle ja siirsin Santun rauhalliseen laukkaan. Ori tosin oli sitä mieltä, että vauhtia oli aivan liian vähän ja yritti kiihdyttää. Menomme olisi näyttänyt varmasti melko huvittavalta, jos joku sitä olisi sattunut katselemaan, sillä jouduin vähän väliä pieniä mutkia, että Santtu ei pääsisi puremaan kiinni kuolaimeen ja siirtymään kisavaihteelle. Laukkapätkän jälkeen ravasimme hetken matkaa ja sitten oli taas vuorossa käyntiä. Pienen käyntitauon jälkeen tulimme suuren pellon reunaan, jonne piti tietenkin mennä päästelemään oikein kunnolla. Ravailin ensin orin kanssa hetken pellolla ja tarkistin, että pohja oli hyvä, eikä missään kohtaa upottaisi liikaa. En todellakaan halunnut mennä täydestä vauhdista ympäri ponin kanssa ja teloa ponia ja itseäni. Huolellisen tarkastamisen jälkeen nostin laukan ja annoin Santun vapaasti lisätä vauhtiaan. Heti luvan saatuaan poni ponnisti vauhdilla eteenpäin ja jatkoi vaivattomasti täydellä vauhdilla pellon toiseen päähän, missä siirsin sen raviin ja käänsin takaisinpäin. Nyt Santtu ei enää malttanut odottaa ohjeita, vaan ryntäsi saman tien laukkaan. Otin tukevan otteen orin harjasta ja nautin vain vauhdista, kunnes tuli se hetki, että ne jarrut pitäisi löytää ja pian ennen kuin ori itse pääsisi valitsemaan jatkosuunnitelmaan ja suuntaa. Ensimmäiset pidätteet menivät täysin kuuroille korville, mutta sitten Santtu hidasti kiltisti vauhtia ja laukkasin sen kanssa vielä hetken ympyrällä rauhallista laukkaa.

Peltolaukkailun jälkeen lähdimme jo kotia kohti, tosin kiertäen pidempää kautta. Kotimatkalla otimme vielä pari laukkaspurttia ja sitten loppumatka sujui rauhallisesti ravaten tai kävellen. Tallin pihaan päästyämme Santun askel alkoi jo vähän hidastua, mutta ilmeestä päätellen se olisi ollut valmis lähtemään saman tien uudelle lenkille. Vein orin kuitenkin talliin ja harjasin sen huolella, ennen kuin päästin ponin takaisin tarhaan nauttimaan kevätauringosta.

Iloinen hirnahdus täältä suunnalta!

Uudet tuulet ovat tuoneet tullessaan tallitytön Järviluotoon!

Olen Roosa Valenti, 19 vuotta täyttänyt opiskelia toiselta puolelta suomea. Opiskelen sairaanhoitajaksi, eli en ole työ-ajalla tekemisissä eläinten kanssa, mutta jos/kun aikaa jää, tulen tallille puuhastelemaan hevosten kanssa, Tarun avuksi.
     Tällä hetkellä auttelen mm. arkirutiineissa Annaa ja Tarua, totuttelen varsoja käsittelyyn, liikutan Tarun hevosia ja välillä olen mukana kisahoitajana.
      Kun olen saanut opiskelut tehtyä, yritän saada työn ohella perustettua oman siitostallin, juuri torinhevosille. Mutta katsotaan sitä sitten, mitä aika tuo tullessaan!

Tallin odotetuin kasvatti on syntynyt!

Olen odottanut kuumeisesti ja tarkkaillut Neringan tiineyden etenemistä hyvin tarkkaan etenkin kantoajan lähestyessä loppuaan. Varsominen onneksi sujui hyvin ja erittäin paljon odottamani varsa putkahti maailmaan pari päivää sitten. Nenna hoiti emän roolinsa kuin vanha tekijä, vaikka varsa on tamman ensimmäinen.

Päätin nimetä varsan Damarioniksi, sillä se tarkoittaa poikasta, ystävällistä ja säyseää. Nimi sopii orille kuin nakutettu, sillä se on ainakin tähän saakka ollut hyvin helppo käsitellä kaiken sen vähän mitä on ollut tarvetta, ja ori on uskaltautunut itse lähestyä ihmisiä kerran tai pari. Kyseessä onkin suht rohkea ja helppo varsa sinällään (tai sitten tämä alku on vain liian hyvää ollakseen totta). Damarion on erittäin odotettu varsa, sillä se on ensimmäinen kasvattini, jonka suvussa esiintyy omia hevosiani ja kasvattejani kolmessa sukupolvessa. Lisäksi suku on muutenkin erittäin lupaava, sillä Skurvashilaista hannover- ja trakehnerverta löytyy huomattavasti. Tulevaisuuden odotukset varsalle on kovat.

Hurja sairaslomailee.

Tämä on takautuva teksti oikeastaan jo tammikuun puolelta ja kertookin hieman sen kuulumisia viimeisen kuukauden ajalta.

Hurjan kanssa kotiuduttiin Järvikseen jo jokin aika sitten, muutamia päiviä ennen muuttoa Oriin oikea etunen kuitenkin oli lämmin ja turvotteli(mitä lie riehunut..), joten saatiinkin heti soitella eläinlääkäriä uudelle tallille. Ensiapuna tietysti oli kylmäilyt ja levot, virallista tuomiota odotellessa.  Raviradan klinikalle lähdettiin heti alkuviikosta tutkituttamaan Hurjan kinttua ja tuomiona oli onneksi  ”vain” jänteen tulehtuminen joka kaiken lisäksi huomattiin aikaisin ja jalka ei kerinnyt menemään pahemmaksi. Ultraaminen oli helppo projekti ja Hurja käyttäytyi oikein herrasmiehiksi  omaan tapaansa.  Eläinlääkäri oli tuttu ja hoitanut vuosikausia niin ravi- kuin ratsuhevosiakin, myös vanhoja työpaikan hevosia joten luotto häneen oli suuri.  Kuntoutuksena oli kahdeksan viikon kävelykuuria narusta (5-10min 2 x päivässä), kävelytyksen mainittiin jumppaavan jalkaa ja edistävän jännesäikeiden asettumista.  Kävelytyksen jälkeen kylmäys 15-20min. Kävelytystä jatketaan ja lisätään asteittain lopulta 60 minuuttiin noin 12 viikon kuluttua. Tarhauskielto ainakin ensimmäiset 6 viikkoa. Ehdoton karsinalepo ainakin ensimmäiset  7 päivää.

Tämä siis tarkoittaa sitä että tallilla saa rampata jatkuvasti, Orin koulutus myöhästyy ja että tarvitsen ehdottomasti tarvitsen myös apuvoimia Hurjan hoitoon.. toivotaan siis että löydän tehokkaan ja innostuneen hoitajan!

Kuvasta kiitos Flickr / UGA College of Ag

Hoito-ohjeet:

- 2 x päivässä 15-20min kävelylenkki narussa.      

- Kylmätään 15-20min 4-6 x päivässä noin reilun viikon ajan. Tämän jälkeen kylmäys vain kävelytyksen jälkeen. 

- Yöksi tukiside (varo laittamasta liian tiukalle!) Tulehduskipulääkettä(esim Orudisgeeli) voi laittaa vauriokohtaan tukisiteen alle.

Tällaista siis tänään.. allekirjoittanut on aloittanut kaikenlisäksi uudessa työssä joten aika on valmiiksikin kortilla. Toivotaan kuitenkin että päästään Hurjan kanssa pian takaisin treenien pariin!