Huh hellettä

Aurinko porotti tänäänkin täydeltä taivaalta, nostaen lämpötilan hellelukemiin. Sää teki täysin mahdottomaksi kunnollisen treenaamisen, joten kokosin muutamasta ystävästäni ja hevosteni vuokraajista neljän hengen porukan ja lähdimme maastoon ilman satulaa.

Salla meni luonnollisesti vuokriksellaan Daalialla, kuten myös Hille joka käy pari kertaa viikossa liikuttamassa Terjaa. Itse päätin ratsastaa Bealla, joka vasta opettelee ratsun alkeita, mutta on kuitenkin osoittautunut varsin selväpäiseksi hevoseksi tähän mennessä. Jannalle annoin Rossun, sillä hän käsitykseni mukaan on tottunut hieman vaativimpiinkin hevosiin.

Kun porukka oli saanut laitettua ratsunsa kuntoon lähdimme tallustamaan polkuja pitkin kohti Huttusten ravitallia, vaikka koukkasimmekin samalla hieman pidemmän lenkin. Bea tuntui olevan utelias ja säpsyi välillä, mutta onnekseni tamma alkoi rauhoittua huomatessaan, ettei mitään pelättävää loppujen lopuksi ollut.

Huttusten luona vaihdoin muutaman sanan talon isännän kanssa ja Joke totesi, ettei hekään ole raaskineet liikuttaa hevosiaan kunnolla näillä lämmöillä. Uittopaikka on ollut ainakin heillä kovassa käytössä, sillä tällaisilla helteillä veneen perässä uittaminen on mitä mainioin tapa saada ravuritkin liikkumaan tarpeeksi rankasti, mutta silti ilman suurimpia sään aiheuttamia haittoja.

Ravitallilla piipahdettuamme jatkoimme matkaa ja kävimme spurttaamassa pienen laukkapätkänkin. Tämän jälkeen kuljimme hetken isolla tiellä, kunnes siirryimme takaisin pienille kiemurteleville kinttupoluille. Hevoset alkoivat pikkuhiljaa hermostua enemmän ja enemmän ympärillä pörräävistä paarmoista ja samaan tapaan ne kyllä raastoivat minun ja muidenkin ratsastajien hermoja. Erityisesti Rossu tuntui ottavan nokkiinsa ympärillä parveilevista ötököistä.

Lopuksi pääsimme vihdoin ja viimein uittamaan hevosia oikein kunnolla. Tällä kertaa veneeseen ei koskettu, mutta Bea tuntui menevän innolla veteen hieman pidemmällekin ja itse uin tamman vierellä. Terja ja Hille puolestaan tyytyivät kahlaamaan matalikossa, kun muut uskaltautuivat käymään hieman syvemmälläkin. Hevoset tuntuivat nauttivan veden viilentävyydestä ja kun ratsastajia alkoi paleltamaan, lähdimme tallustamaan takaisin tallia kohti, tyytyväisenä hieman normaalia erilaisempaan maastoreissuumme.

-Taru
kuva © Gary Tanner

parempaan päin!

Diiva on jalkansa kanssa jo paljon parempi! Olen pystynyt aloittelemaan jo ihan normaalia liikutusta. Emme kuitenkaan ole vielä hypänneet. Olen kylmäillyt jalkaa päivittäin ja aina ratsastuksen jälkeen. Hyvä homma jos ei kyse ollutkaan mistään vakavammasta.

Hellettä on riittänyt viime päivinä! Olemmekin käyneet Diivan kanssa monesti ratsastuksen jälkeen Lokkijärvessä kahlailemassa. Eilen kokeiltiinkin ihan uutta jännää juttua, uimista veneen perässä! Murren omistaja Uppe tuli avukseni ja myöhemmin uitimme vielä Murreakin veneen perässä. Käytiin vain pieni lenkki, molemmat hevoset taisivat tykätä mahdottomasti!


Ilmottauduin Diivan kanssa kouluvalmennukseen joka on 18.7. Toiveena olisi päästä pikkuhiljaa Diivan kanssa kisakentille, nyt kun jalkakin alkaa olla kunnossa.

- Nitya.

Back in business

Järviluoto toimii jälleen normaalisti ja nyt on takana myös ulkoasun vaihdoksesta aiheutunut urakka, lisäksi samalla tuli puunattua talkoo voimin myös koko talli lattiasta kattoon.. Ehdin juuri lähetellä aavistuksen myöhästyneet kuukausikirjeet tallin väelle ja toivonmukaan kaikki ovat edelleen halukkaita asumaan Järviksessä :).

Kommenttia uudesta ulkoasusta otetaan oikein mielellään vastaan ja tällä kertaa onnistuin löytämään tallille juuri sellaisen pohjan, joka varmasti miellyttää ainakin itseäni.

-Taru

Takaisin kotona

Pääsin vihdoin takaisin kotiin kolmen viikon englannin matkaltani ja päätin mennä heti ensitöikseni katsomaan, miten kaksi hevostani voivat. Ne olivat saaneet pulskistua laitumella ja nauttia kesästä vain laiduntamisen ja kevyehkön liikutuksen merkeissä. Tänään kuitenkin meinasin vetää hieman perusteellisemman koulutreenin molemmille yksityisilleni.

Tallille päästyäni hain ensin Satorun sisälle ja laitoin sen ratsastuskuntoon ja vein sen kentälle. Lämmittelin sen ensin huolellisesti ja huomasin heti, että se oli vähän tahmea eikä oikein liikkunut lennokkaasti. Aloin heti työstää sitä taivutuksilla, siirtymisillä ja tempon vaihteluilla. Vähitellen ori alkoi taipua paremmin ja se muuttui rennommaksi. Kun olin saanut sen kunnolla peräänantoon ja liikkumaan sulavasti, treenasin hieman vaikeampia koululiikkeitä, jotka eivät aluksi oikein tahtoneet orin alkua lennokkaammasta asenteesta huolimatta onnistua ensiyrittämällä. Onneksi tarpeeksi kauan yritettyäni Satorukin lopulta sai suoritettua vaikeammatkin liikkeet ilman suurempia virheitä. Taputin sitä lopuksi kaulalle ja kävin maastossa jäähdyttelemässä orin.

Takaisin tallille päästyäni pesin hikisen hevosen ja jätin sen talliin kuivumaan sillä aikaa, kun hain Watarun sisälle ja hoidin sen ratsastuskuntoon. Vein sen kentälle ja aloitin lämmittelemällä ponin. Sen pienet askeleet tuntuivat hetken oudolta, koska olin ratsastanut hetki sitten isolla täysiverisellä, mutta pian pääsin kunnolla mukaan myös shettiksen askellukseen.

Aloitin Watarunkin kanssa ensin työstämällä sitä taivutuksilla, siirtymisillä sekä tempon vaihteluilla. Poni yritti heti alusta saakka vaivihkaa luistaa tehtävistä, mutta skarpatessani tarkkaavaisuuteni kanssa sain Watarunkin liikkumaan hienosti ja rennosti allani. Menimme seuraavaksi vähän pohkeenväistöä ja vähän vaativampia teitä nopeammassa tempossa, joka pisti ensin pikkuponin vähän koville, mutta muutaman yrityksen jälkeen nekin alkoivat sujua. Lopuksi kiitin Watarua hyvästä ratsastussessiosta ja kävin maastossa myös tämän karvapallon kanssa. Sen jälkeen pesin tämänkin ja taluttelin sitä pihalla niin kauan, että se kuivui. Vein sen sitten takaisin laitumelle ja hain myös Satorun ulos laitumelle.

Kun molemmat hevoset olivat ulkona tyytyväsenä mussuttamassa ruohoa, minä siivosin molempien karsinat ja putsasin varusteet. Poikkesin niiden jälkeen vielä tervehtimässä molempia oreja ennen lähtöäni kotiin.


-Procella