Ensilumi

Kampesin itseni ylös sängystä ja join pikaisen aamukahvin, ennen kuin puin vaatteet ylleni. Nykäisin päälleni ratsastushousut ja kevyen kuoritakin, sillä suunnitelin meneväni maastoon Nennalla. Aamutalli olisi kuitenkin tehtävä ensin, ja tällä kertaa se jäikin kokonaan minun kontolleni.

Aukaistessani verhot huomasin, että ensilumi oli satanut maahan. Tai siis oikeastaan ensilumi satoi juuri parhaillaan maahan hirvittävällä tahdilla. Lunta tuntui pyryttävän aivan taivaan täydeltä, ja samaan aikaan tajusin, ettei yhdelläkään hevosella ollut hokkeja jalassa.. Se siitä maastosta. Ruokin hevoset kiireen vilkkaa, ja aloitin heti hevoskatraan loimittamisen. Vaikka lunta satoikin, pakkasta oli vain muutama aste ja päivänmittaan se varmastikin vaihtuisi nollaan, joten sää oli märkä ja kylmä myös hevosille.

kuva: ashley.adcox (lisenssi: by-nc-nd)

Loimitusrumban jälkeen soitin ensimmäisenä vakiokenkääjällemme, Jarmo Sääskiaholle. Jarmo pääsisi ilmeisesti tulemaan tallille vasta huomenna, mutta näinkin ison hevoslauman kengittämiseksi kengittäjän saaminen yhden päivän varoitusajalla on aika loistava juttu. Eivätpähän jää hevoset vuokraajineen ihan pulaan ja pelkän maneesin armoille. Liukasteltuani pihan läpi palasin hetkeksi sisälle, jotta sain syötyä aamupalan ennen karsinoiden putsausta ja vesien laittoa ulos. Lumipyry ei näyttänyt heltyvän lainkaan, mutta onneksi taivas alkoi kirkastua pikkuhiljaa, niin omakin olo piristyi. Luojan kiitos, olin vaihtanut talvirenkaat jo pari päivää sitten..

Talvi on saapunut Järviluotoon

Synttärit!!!

Tänään juhlimme Gwenin synttäreitä, tamma meinaan täyttää tänään vuoden. Kuun alussa omaan karsinaansa muuttanut neitikäinen on oppinut hyvin tallin tavoille, eikä ole enää mikään kauhukakara. Onneksi tamman syntymäpäivä sattui syyslomaviikolle, joten pystyin pyhittämään koko päivän pelkästään Gwenille.

Hain tamman tarhasta kymmenen aikaan aamulla ja toin sisälle. Tarkistin tamman kunnon, aina jaloista korvan päihin, ja hyvältä näytti! Harjauksen aikana palkitsin Gweniä pienellä makupalalla, aina kun se nosti kaviot nätisti. Tamma on todellakin hieman rauhoittunut ja näyttää perineen emältään hyvät käytöstavat - ainakin hoitotilanteessa! Letitin vielä syntymäpäivien kunniaksi tamman harjan. Lettien ollessa valmis hain tamman satulan. Olimme aloittaneet jo ratsuharjoittelun. Tänään Gwenin selkään tulisi kuitenkin vain satula huopineen, sillä syntymäpäivänä saa ottaa hieman rennommin.

Satula selässä, ja tamma suitset päässä - valmis! Lähdimme kohti maastoreittejä, sillä tässä ilmassa voi vielä upean syysretken tehdä, huomiseksihan oli jo lunta luvattu! Gwen oli todella innostunut retkestä, eikä oikein malttanut pysyä rauhallisena, joten ensimmäinen kilometri lenkkiä oli vain tamman riehumista. Ihme kyllä en kertaakaan ärhätänyt tammalle pahemmin - ehkäpä ilmassa ollut synttärifiilis oli saanut minutkin hieman leppymään? Joko Gwen sai hulluteltua tarpeeksi tai vihdoinkin alkoi totella minua, sillä tamman riehuminen loppui kuin seinään, ja pystyimme taas jatkamaan retkeä rauhallisesti. Loput puolikilometriä menikin nätisti, kunnes olimme taas tallilla, jossa otin satulan tamman selästä pois.

Seuraavana kohteena oli alkulämmittelylenkin jälkeen liinassa juoksua maneesissa. Olin pyytänyt ennen reissua Annaa pystyttämään maneesin puolen metrin esteitä muutaman, jotta kaikki olisi valmiina meidän saapuessamme. Siellä esteet seisoivat kauniina, ja meidän estetuntimme sai alkaa. Gwen käyttäytyi paljon nätimmin liinassa, kun en ollut ihan niskassa hengittämässä. Onneksi tamma oli tosiaan riehunut kunnolla lenkillä, sillä nyt se näytti keskittyvän hienosti, eikäpä mennyt pitkään, kun siirryimme ravaamisesta ja laukkaamisesta itse esteisiin. Vaikka emällä on selvästi parempaa taitoa kouluratsastuksen suuntaan, on Gwen tainnut periä isältään hyppyinnon, sillä semmoista meininkiä oli!

Estetunnin jälkeen kävimme vielä vilvoittelemassa maastossa, kunnes toin Gwenin takaisin tarhaan. Elena ja Tepa tulivat meitä moikkaamaan, ja minulla olikin kaikille kolmelle neidille yllätys: Gwenin syntymäpäivä"kakku"! Ennen kuin hain kakun autosta tervehdin kuitenkin Elenaa kunnolla, kunnes Tepa työnsi päänsä väliimme. Annoin pienet rapsutukset Tepalle ja hain kakun. Kakku oli tosiaan omenaa ja porkkanaa hieman sokerilla maustettuna, ja kunnon syntymäpäivähenkisesti, oli Gwenin juhlissa vieraitakin: oma äiti Elena ja tarhakaveri Tepa.

Jätin tammat itsekseen muhistelemaan herkkuja, sillä tiesin Tepan ja Elenan pitävän hyvää huolta, että herkku jakautuisi melkein tasapuolisesti kaikkien kesken. Ennen kuin lähdin kotiin kävin kuitenkin vielä tarkastamassa Elenan kupin, mikä olikin jo korjattu.

Syksyinen tallipäivä

Ajoin autoni tutusti Järviksen pihaan ja kömmin raittiiseen ulkoilmaan. Ihana syksyinen ja raitis ilma ottivat minut vastaan ja lähdin kävelemään talliin. Ovilla seisoi heti tuttu henkilö. Taru! Viimeiset askeleet Tarun lähelle menin hölkäten sillä en ollut nähnyt naista pitkään aikaan. Viimekerralla
 ei vain oltu nähty. Eikä kyllä sitä edellisenäkään..
-Moi Taruu! Huudahdin jo hieman kauempaa ja tulin vielä lähemmäksi.
-Moi Charlotta! Pitkästä aikaa! Hän sanoi ja hymyili leveästi. "Mitäs sä?" hän lisäsi vielä.
-Vaikka mitä! En edes jaksa selittää mitä kaikkea on tapahtunut! Mutta juu, hyvää kuuluu. Entäs teitille?
-Ihan hyvää. Tallinkin arki on saatu järjestykseen laidunkauden jälkeen ja omistajat treenailevat hevosiltaan kesämahoja pois. Hän sanoi ja naurahti.
-Ooolrait! Mutta tota noin.. Mietin mitä sanoisin ja hetken mietiskelyn jälkeen sanoin lähteväni talliin.

Tallin ovella kuulin parin hevosen hörähtävän. Osa oli kentällä, osa tarhassa ja muutama omassa karsinassaan. Etsin katseella Katan karsinan silmieni eteen ja kurkistin sisään. Tamma ei ollut siellä. Se oli varmasti ulkona! Heitin tavarani ovelle ja kävelin tallipihaan. Taru selvästi huomasi että etsin jotakin ja kysyikin onko jokin hukassa. Kysyin Katan olinpaikkaa ja hän neuvoi sormellaan tieni Katan tarhalle. Perääni hän huikkasi jotain juomakupeista ja semmosesta, mutta nyt ensin Katan luokse!
Katasta oli tullut lempiponini kesän aikana. Sain onneksi melko vapaasti puuhastella ponin kanssa ja se olikin aina päivän kohokohta. Tarhasta hakiessa tamma hörähtää matalasti ja lönköttelee portille. Aivan niinkuin tänäänkin. Ahtauduin portista sisään ja kaivoin takataskusta porkkanan palan jonka olin tarkoituksella näpistänyt rehuhuoneen herkkupussista. Kata söi ahneesti palan porkkanaa ja kerjäsi lisää.
-Ehei! Ei makeaa mahan täydeltä poniseni.. Kata heilautti otsatukkaansa ja tökkäsi minua turvallaan merkiksi että mennään jo!

En ollut täksi päiväksi kysynyt mitä voisin tehdä ja päätin vain harjata Kataa pihapuomissa. Takkuinen tukka selvisi hyvin selvityssuihkeella ja kura irtosi kumisua'lla. Kavioon oli tarttunut iso kivi joka kilahti tippuessaan hiekalle. Reppana poni! Lepertelin Katalle yksinään kun letitin sen harjaa. Yht'äkkiä viereeni oli tullut Taru ja kysyikin taas niistä vesiautomaateista että kävinköhän ne jo laittamassa. Mietin hetken ja sitten muistin hänen huutaneen perääni jotain vastaavaa.
-Joo, mä hoidan ne kuntoon heti! Vastasin ja olin lähdössä taluttamaan Kataa takaisin tarhaan.
-Älä turhaan! Ne haetaan kohta jo iltaheinille ni voit ihan hyvin jättää sen karsinaan!

Aloitin siis vesiautomaatti hommat siitostallin puolelta jossa Katakin majaili. Karsinoita kyseisessä tallissa oli 17 kappaletta! Kävelin joka karsinan läpi ja painoin vesiautomaattia niin kauan että tiesin sen olevan kunnossa. Ainoastaan Bean kuppiin tuli hitaasti vettä ja Kassulla vesi oli hieman oranssihtavaa. Ilmoitin diaknoosini Tarulle ja hän lupasi viedä tietoa eteenpäin.
Yksityistallin puolella Elenan kuppi vuoti. Kaikki muu oli kunnossa!