Tukahduttavasta
helteestä huolimatta kurvasin autoni - joka ei edes tiennyt, mikä ilmastointi
on - Järvilehdon pihaan jo hyvin aikaisin aamulla. Olin päättänyt olla
kerrankin aamulla tallilla, varsinkin kun olin herännyt kamalan aikaisin.
Toivoin pienessä mielessäni saavani hieman maastoseuraa tänään, mutta
astuessani sisään talliin, siellä ei ollut ketään.
Noh, täytyisi
sitten lähteä yksin. Kävin hakemassa Fransin varusteet varustehuoneesta ja toin
ne pihalle. Ei kukaan tässä säässä halunnut sisällä uurastaa. Sitten
suuntasinkin orin tarhalle ja pujahdin tarhaan. Frans katseli lasittunut katse
silmissään suoraan eteenpäin ja ainoa liike oli hännän huiskautus, jolla ori
yritti paarman ketaleita karkottaa.
“Herätys”,
tervehdin oria ja napsautin narun sen riimun lenkkiin. “Aika herätäää”,
vokottelin oria liikkeelle ja vasta kaivettuani herkkupalan farkkushortsien
takataskusta, ori lähti mukaani.
Talutin pojan
varusteiden luokse ja narusta kiinni pitäen aloitin harjaamisen. Lämpimien
kelien takia Frans oli lähinnä vain pölyinen, joten harjaus oli nopeasti
suoritettu. Kaviot katsottuani ja putsattuani jos oli tarpeen, sujautin
jalkoihin mustat soljella olevat suojat ja päähän hackamorella varustetut
suitset. Tänään oli kuitenkin vain löntystely päivä, joten se riitti pojalle
vallan mainiosti.
Päähäni
työnnettyä vielä kypärän, ponnistin ponin selkään ja annoin pienet pohjeavut
lähteä liikkeelle. Annoin orin kävellä pitkään pitkillä ohjilla ja sorruin jopa
antamaan luvan syödä puskista vehreää kasvistoa. Hetken käveltyämme päätän
napata ohjata tuntumalle ja maiskuttamalla pyydän Fransia nostamaan ravin.
Fransin ravi on onnesta helppo istua, joten matkan tekomme niin sujuu mukavasti
ilman melkein tippumistilanteita.
Annan Fransin
siirtyä itsekseen käyntiin ja löysään sitten tuntumaa. Metsäpolulla kuuluu
linnunviserrystä ja yhtäkkiä eteemme pomppaa pusikosta peura. Nappaan saman
tien ponin enemmän tuntumalle ja pysäytän. Peura katsoo meitä hetken suurilla
Bambi-silmillään ja Frans kohottaa korvansa kohti taivasta. Onneksi peura
kuitenkin lähtee takaisin siihen suuntaan, mistä tuli ja saamme jatkaa
retkeämme kaikessa rauhassa. Saavumme laukkapätkälle, jossa nostan laukan.
Yritän istua hieman kevyessä istunnassa ja antaa Fransin laukata vapaasti.
Ilmeisesti helle on kuitenkin sulattanut loputkin orin aivoista ja etenemme
lähinnä rauhallisesti eteenpäin.
Laukkapätkän
lopussa siirtelen ponin raviin ja ravaan sillä pienen matkan ennen kuin
siirtelen takaisin käyntiin.
Kierrämme Hanskin
lehmätilan kautta uittorannalle, jossa ratsastan ponin suoraan veteen. Annan
Fransille hieman enemmän ohjaa, kun se painaa päätään alas kohti vettä. Orin
turpa uppoaa hetkeksi veteen ennen kuin se nostaa sen pärskien ylös.
Naureskelen orille, joka seuraavaksi kuopii vettä.
”Mennään nyt”,
hoputan oria ja apujen avulla saan sen syvemmälle veteen.
Jalassani olevat
kangastossut kastuvat pian märiksi, kun en huomannut ottaa niitä ollenkaan
pois. Se ei kuitenkaan nyt haittaa mitään. Pysymme vedessä sen verran lähellä
rantaa, että ponin jalat yltävät vielä pohjaan ja kävelemmekin hetken rantaa
pitkin ennen kuin nousemme ylös.
Matka takaisin
tallille tapahtuu rauhallisissa merkeissä ja tallilla laskeudun ponin selästä
pois. Tervehdin paikalle ilmestynyttä Annaa, joka oli kuulemma ihmetellyt keskellä
pihaa olevaa harjapakkia. Naureskellen riisun Fransin varusteista ja palautan
sen tarhaansa. Kun olen saanut kaikki tavarat paikoilleen ja juotuani kupposen
kahvia, lähden kohti seuraavien hevosten liikuttelemista.