Aitojen paikkailua ja Järviluoto-CUP

Kuten talvisin yleensä tuppaa olemaan, hepat kasvattavat muhkean talvikarvan ja sähkö ei mene kunnolla läpi. Olenkin saanut välillä antaa tärskyjä itse kullekin varta vasten, jotta hevoset lopettaisivat aitoihin "nojailun" ja kuikuilun vapauteen. Onneksi muut ovat kyllä pysyneet aidoissa, mutta viime syksynä tallillemme saapunut Veino on onnistunut muutaman kerran jyräämään läpi aivan totaalisesti.

Kaikissa tarhauksissa kulkee siis sähkölanka lankkuaidan lisäki, mutta portit ovat pelkästä sähkölangasta. Siispä tiedätte mikä projekti ensi kesänä odottaa ;). Uusia portteja olenkin katsellut jo hetken jos toisenkin ja sopivat metalliset olisi hakusessa.

Muutoin tallin arki on rullannut varsin leppoisasti: valmennuksia pidetään tasaiseen ja porukka alkaa valmistautumaan pikkuhiljaa lähestyvään kisakauteen. Itseni pitäisi kyllä taas ryhdistäytyä ja vaikka hommata vuokraajia osalle hepoista, sillä aika alkaa olla aika kortilla, eikä aikaa riitä jokaiselle kasvatille. Samalla olen haudutellut päässäni ajatusta jonkinlaisesta osakilpailuista koostuvasta cupista. En vain vielä tiedä kuinka sen toteuttaisi ja mistä lajeista ;).

Pakkaspäivän paneutumista

- Eiks ooki ihanaa kun on tälleen ihan oikee talvi? hehkutin satulahuoneeseen tulleelle Helllulle. Nainen naurahti, ja mumisi jotain nostaessaan hevosensa satulan telineestä.
- ... mut ainakin Krisse saa kunnon talvikarvan, sain selvää.

Sunnuntain kunniaksi olin tullut tallille jo aamusta. Olin ehtinyt siivoamaan Sirrin karsinan ennen vuorossa ollutta Annaa, mistä tyttö kovasti kiitteli. Nyt ennen lounasta vuorossa oli tammani varusteiden putsaus, minkä jälkeen kävisimme vähän maastossa pyörähtämässä. Olin ostanut Sirrille ratsastusloimen, joka nyt odotteli ensimmäistä käyttökertaansa satulatelineen päällä.

Vihelsin kimakasti. Sirri nosti päänsä, näki minut ja lähti saman tien reippaasti tarhansa portille. Tarhakaveri Mandy hämmentyi ja lähti perään. Annoin Sirrille hienosta käytöksestä palkinnoksi pienen porkkanan ja samalla pujotin riimun naruineen sen päähän. Mandy huomasi, ettei se tällä kertaa pääsisi mukaan, joten hetken sitä hätisteltyäni se siirtyi kauemmas. Sirri oli piehtaroinut lumessa - sen selkä oli täynnä pientä lumihilettä. Päätin harjata tamman ensin ulkona, jotta saisin nuo hileet hyvin pois ilman, että ne sulaisivat heti sisälle tullessamme.

Varusteet laitoin Sirrille sisällä ja sovitin uuden loimen paikoilleen. Sitten pihalle ja selkään! Onneksi pakkanen oli aamusta hieman jo hellittänyt, enää oli kymmenisen astetta miinuksen puolella. Aloitimme työskentelyn maneesissa, missä Helllu oli jo lopettelemassa. Tein vähän käynti-ravi-siirtymisiä sekä ympyröitä. Sirri oli ihanasti kuulolla ja oikein hörisi mennessään. Otin vielä hieman laukkaa pääty-ympyrällä, Sirri nosti monta kertaa todella kivasti pelkällä painoavulla! Kyllä on taas menty eteenpäin.

Maneesissa puolisen tuntia pyörittyämme lähdimme sitten ihastelemaan auringon valossa kylpevää talvimetsää. Etenimme käynnissä pitkin ohjin. Oli melkein sääli tulla takaisin tallille, kun taianomainen metsäretki oli ohi. Halasin Sirriä ja upotin naamani sen talvikarvasta pehmeään kaulaan.

Pitää olla pikkasen pläski ..

Tepa oli kantakirjatilaisuudessa ihan mieletön ja se palkittiin II-palkinnolla, vaikka meinasinkin tirvasta erästä tuomaria kuonoon hänen väittäessään upean, naisellisen muodokkaan tammani olevan "hieman pyöreässä kunnossa". Onneksi Tepa sai myös paljon kehuja ja saattoi eräskin omistaja muistuttaa suuresti Hangon keksiä vastaanottaessaan lausuntoa ja palkintoa.

En usko, että omistajan ylpeys on jäänyt myöskään keneltäkään Järviluodon porukasta huomaamatta. Tänäänkin pyörin tallilla varmasti tuo sama typerä Hangon keksi- ilme naamallani. No, onneksi rakas tammani on harvinaisen hyvä palauttamaan pilvissä leijailevat omistajat takaisin maanpinnalle; rohkeasti minä aloitin valmentajani suositteleman avotaivutusharjoituksen pitämällä ohjat ainoastaan ulkokädessä, mutta luovutin, kun Tepa päättikin olla tänään kouluratsastustreenien sijaan Vermon raveissa. Päätin hyödyntää tamman energian harjoittelemalla sen sijaan lisäyksiä ja kyllä siinä sai ratsastaja ihan todenteolla yrittää pysyä tamman vauhdissa.

Pitäisi tässä joku päivä varmastikin pitkästä aikaa valjastaa tamma kärryjen eteen, kun tällä hetkellä keskitytään kilpapuolella kouluratsastusta enemmän valjakkoajoon. Melkein toivoisi, että lumet sulaisi jo niin pääsisi kärryttelemään Järviluodon upeisiin maastoihin! Toistaiseksi täytynee tyytyä harjoittelemaan tarkkuutta maneesissa, jos saisin ne kärryt raahattua joskus mukanani tallille.

Hyvää alkanutta vuotta koko Järviluodon porukalle!

- Miia Maria & Tepa

P.S. Tepan osoite on hieman muuttunut ja uusi, toimiva osoite on http://lumivuo.net/miiamaria/tepa.html

Yhteenvetoa vuodesta 2012 ja tavoitteita vuodelle 2013

Järviluoto muuttui vuoden 2012 alussa pelkästä pienestä torinhevosiin panostaneesta kotipihan tallista ratsutilaksi, joka keskittyy erityisesti yksityishevosten majoittamiseen. Alkuvuosi oli melko hiljainen, mutta kevään myötä toiminta muuttui aktiiviseksi ja talli alkoi täyttyä asiakkaista.

Vuoteen 2012 kuului

• 10 valmennusta joista 4 oli tarinavalmennuksia ja kaksi useamman valmennuksen sisältäviä valmennus-viikonloppuja
• 3 yksityisvalmennusta
• 37 jaosten alaista kilpailua
• 34 kertomusta tallikirjaan
• 10 lisäkarsinaa talliremontin myötä
• 4 ratsutettavaa hevosta
• 30 eri yksityishevosta
• 11 kasvattia
• 4 myytyä tuontihevosta
• 13 omaa torinhevosta
• 1 uusi yhteistyötalli
• 8 peukkua VRL:n tallilistalla

Tulevan vuoden tavoitteena on jatkaa toimintaa aktiivisena yksityistallina ja parantaa palveluita entisestään. Valmennuksia pidetään yhteistyötallin kanssa mahdollisimman usein, torinhevoskasvatusta jatketaan ja tuontihevosia tuodaan entistä ahkerammin. Ratsutuspaikkoja on jo varattu tiuhaan tahtiin ja karsinapaikat ovat juuri nyt aivan täynnä yksityistallissa.

Toiveita ja palautetta tallin toiminnasta saa antaa enemmän kuin mielellään! :)