Murre ja Uppe vaihtaa maisemaa

Syys-lokakuussa olen kokenut liian monta kertaa seuraavanlaisen tapahtumaketjun: näen keimailevia, silkkisen puhtaita suloturpia kun kävelen kentän ohi talliin. Tallissa tuoksuu menestys. Otan rämäriimun naulasta ja lompsin ulos. Tarhoissa hevoset on pakattu talvitakkeihin vaikka on vasta lokakuu. Ettei vain mamman mussukat vilustu. Minun tuhruinen pörröpää kierii pienessä mutalammikossa diivapuokkien nyrpistellessä sieraimiaan. Bling bling-timantit riimuissa sädehtien nuo pumpuliponit seisovat tarhojen ovilla odottaen, että äiti tulee hakemaan turvaan sisälle. Ja mitä tekee Murre minut nähdessään? Nousee lammikosta, ravistelee vähän ja syöksyy pierupukkilaukassa karkuun. Ettäs kehtaa.

Kun olen saanut urhean suomiorini talliin ja päässyt aloittamaan harjauksen, seuraan sivusilmällä, kuinka joku ottaa luksushoitopakista luksuspehmeän luksusharjan, ja sivelee sillä hieman enkeliratsunsa herkkää kylkeä. Minun oma hoidettava kuopii maata ja nappaa minua takinhihasta. Innostun leikkimään sen kanssa ja hetken riehuttuamme ryhdistäydyn. Luksusratsukko on jo pukemassa, kun me vasta aloittelemme mutapaakkujen poistoa. Pistän töpinäksi ja saan kuin saankin suurimman osan mudasta irti. Ei se ole niin justiinsa.

Pukeminen tuottaa meille vähiten ongelmia. Satula selkään, suitset päähän ja menoksi. Äitin mussukalle sen sijaan tulee ensin huopa, sitten romaani, sitten satula ja vyö, kaikki erityislaatua. Suitsiin kiinnitetään apuohjat, rintaremmi ja varmuuden vuoksi vielä korvasuojat korviin. Pintelit täytyy kääriä jalkaan, nekin sävy sävyyn kaiken muun kanssa.

Lähdemme yhtä aikaa maneesiin: pumpulienkelipari edellä ja me perässä pitäen välllä tuumaustaukoja kun Murrea nyt vaan sattui kiinnostamaan eteenpäin kävelemisen sijaan hevoskuljetusauto. Maneesilla hyppään selkään ja tuherran jalustimien kanssa tovin. Luksusratsukko on jo täydessä tohinassa uralla.

Ja sitten seuraa tunti tehokasta työskentelyä. Pumpulipuokki kulkee kokoajan sievänä pakettina piffit ja paffit ja näyttää kuin ratsastaja vain leijailisi selässä. Meidän tehokas työskentely taas tarkoittaa sitä, että Murre saa suuret kiitokset mikäli siirtyy raviin kun minä pyydän ja pysähtyy kun haluan. Siirtymiset taitaa olla ainoa juttua, jossa me olemme nykyään Murren kanssa samalla aaltopituudella. Tänään kaikki on vielä asteen vaikeampaa, kun yritän pysyä piffipaffiratsukon tahdissa.

Tunnin jälkeen poskeni punoittaa, hengitys ei meinaa millään tasaantua ja tunnen kuinka hiki suihkuaa ympäri kehoa. Luksusratsukko näyttää yhtä sievältä kuin alussakin, hevonen on rento ja ratsastaja omahyväisen tyytyväinen. He kävelevät hetken ja poistuvat talliin. Minä ja Murre joudumme jolkottelemaan vielä tuplasti enemmän, koska Murre sen kun puuskuttaa.

Herää kysymys: mitä me teemme täällä? Oikeastaan on tullut aika sanoa hyvästit.

Meillä on ollut todella ihanaa Järviluodon asiakkaina. Olemme saaneet mahtavia vinkkejä valmentajilta ja kaikinpuolin olen ollut todella tyytyväinen. Nyt kun Murre alkaa jo siirtyä kisakäytöstä harrasteluun, minusta tuntuu ettemme tarvitse luksuslukaalipalveluita enää. Meille taitaa tulevaisuudessa riittää maastot ja takapihatalli. Kiitos koko talliporukalle kaikista mahtavista hetkistä, suosittelen Järviluotoa jatkossakin kaikille jotka tallipaikkaa etsivät, olette mahtava talli, vaikkette tällähetkellä vastaakkaan minun ja Murren tarpeita.

 Iso kiitos ja näkemiin!

Ps. Älkää ottako tätä liian tosissanne, ehkä vähän heitin glamouria yltiöpaljon tuonne sekaan ;)

Voitto kotiin!

Kun 02.10. lähdin viemään pientä ja levotonta welsh tammavarsaa Lai'e Welshiin neidin ensimmäisiin näyttelyihin, en edes syvimmässä alitajunnassani uskonut, että Järviluotoon palattaisiin luokkavoittajana ja irtoSERT taskussa. Ei ole ihmeiden aika ohi.

Tepa on heti syntymästään asti ollut äärettömän vilkas tapaus, joten näyttelyihin lähdettiin lähinnä sillä asenteella, että tyytyväisiä ollaan, jos esittäjä on päivän päätteeksi elossa ja tuomari ei ihan täysin tyrmää neitiä. Tepa sai tuomarilta todella paljon kiitosta ja hän uskoo, että tammasta tulee vielä todella upea tapaus. Esittäjä lienee eri mieltä asiasta löydettyänsä itsensä kehää reunustaneiden kukka-asetelmien seasta katselemasta kuinka rautias tammavarsa ravaili ylväänä vapaana ympäri kehää.

Welshien taso on nykyään niin järjettömän kova, että palkintoon ollaan tyytyväisiä, vaikka BIS-sija jäikin tällä kertaa saavuttamatta. Ehkä sekin sieltä vielä joku päivä napsahtaa - pienen tapakoulutuksen jälkeen (; Serti kuitenkin oikeuttaa kantakirjakelpoisuuteen, joten Tepan kanssa suunnataan varmasti seuraavaan kantakirjatilaisuuteen ja katsotaan, miten neidille siellä käy.

- Miia Maria & Tepa
http://siiseli.net/miiamaria/tepa.html

Remppaa pukkaa

Järviluoto on nyt keskellä täydellistä remonttia ja ei voi sanoa muuta kuin huhhuh, hieman ehkä aliarvioin projektin suuruuden :D.

Nyt on kuitenkin ja hommat ihan hyvällä tolalla, itse olen aika pitkälle saanut keskittyä hevosten liikuttelemiseen paikasta toiseen, niin että ammattilaiset voivat hoitaa remontin kunnialla loppuun. Toki itsekin tulee häärättyä ties mitä pientä ja sainpahan vihdoin muutettua myös lähistön hylätyn mummonmökin asumiskelpoiseksi aitaksi.

Uusien tarhojen rakennus on nyt menossa puolivälissä, vaikkakin pohjat on tarkoitus tehdä lopulliseen kuntoonsa vasta ensi kesänä. Laajennuksen myötä on myös tarkoitus palkata toinen tallityöntekijä ainakin osa-aikaisesti. Ensi kuussa (toivonmukaan) Järviluotoon on tulossa vieraileva valmentaja aivan muualta päin Suomea :).

-Taru