Syksyinen tallipäivä

Ajoin autoni tutusti Järviksen pihaan ja kömmin raittiiseen ulkoilmaan. Ihana syksyinen ja raitis ilma ottivat minut vastaan ja lähdin kävelemään talliin. Ovilla seisoi heti tuttu henkilö. Taru! Viimeiset askeleet Tarun lähelle menin hölkäten sillä en ollut nähnyt naista pitkään aikaan. Viimekerralla
 ei vain oltu nähty. Eikä kyllä sitä edellisenäkään..
-Moi Taruu! Huudahdin jo hieman kauempaa ja tulin vielä lähemmäksi.
-Moi Charlotta! Pitkästä aikaa! Hän sanoi ja hymyili leveästi. "Mitäs sä?" hän lisäsi vielä.
-Vaikka mitä! En edes jaksa selittää mitä kaikkea on tapahtunut! Mutta juu, hyvää kuuluu. Entäs teitille?
-Ihan hyvää. Tallinkin arki on saatu järjestykseen laidunkauden jälkeen ja omistajat treenailevat hevosiltaan kesämahoja pois. Hän sanoi ja naurahti.
-Ooolrait! Mutta tota noin.. Mietin mitä sanoisin ja hetken mietiskelyn jälkeen sanoin lähteväni talliin.

Tallin ovella kuulin parin hevosen hörähtävän. Osa oli kentällä, osa tarhassa ja muutama omassa karsinassaan. Etsin katseella Katan karsinan silmieni eteen ja kurkistin sisään. Tamma ei ollut siellä. Se oli varmasti ulkona! Heitin tavarani ovelle ja kävelin tallipihaan. Taru selvästi huomasi että etsin jotakin ja kysyikin onko jokin hukassa. Kysyin Katan olinpaikkaa ja hän neuvoi sormellaan tieni Katan tarhalle. Perääni hän huikkasi jotain juomakupeista ja semmosesta, mutta nyt ensin Katan luokse!
Katasta oli tullut lempiponini kesän aikana. Sain onneksi melko vapaasti puuhastella ponin kanssa ja se olikin aina päivän kohokohta. Tarhasta hakiessa tamma hörähtää matalasti ja lönköttelee portille. Aivan niinkuin tänäänkin. Ahtauduin portista sisään ja kaivoin takataskusta porkkanan palan jonka olin tarkoituksella näpistänyt rehuhuoneen herkkupussista. Kata söi ahneesti palan porkkanaa ja kerjäsi lisää.
-Ehei! Ei makeaa mahan täydeltä poniseni.. Kata heilautti otsatukkaansa ja tökkäsi minua turvallaan merkiksi että mennään jo!

En ollut täksi päiväksi kysynyt mitä voisin tehdä ja päätin vain harjata Kataa pihapuomissa. Takkuinen tukka selvisi hyvin selvityssuihkeella ja kura irtosi kumisua'lla. Kavioon oli tarttunut iso kivi joka kilahti tippuessaan hiekalle. Reppana poni! Lepertelin Katalle yksinään kun letitin sen harjaa. Yht'äkkiä viereeni oli tullut Taru ja kysyikin taas niistä vesiautomaateista että kävinköhän ne jo laittamassa. Mietin hetken ja sitten muistin hänen huutaneen perääni jotain vastaavaa.
-Joo, mä hoidan ne kuntoon heti! Vastasin ja olin lähdössä taluttamaan Kataa takaisin tarhaan.
-Älä turhaan! Ne haetaan kohta jo iltaheinille ni voit ihan hyvin jättää sen karsinaan!

Aloitin siis vesiautomaatti hommat siitostallin puolelta jossa Katakin majaili. Karsinoita kyseisessä tallissa oli 17 kappaletta! Kävelin joka karsinan läpi ja painoin vesiautomaattia niin kauan että tiesin sen olevan kunnossa. Ainoastaan Bean kuppiin tuli hitaasti vettä ja Kassulla vesi oli hieman oranssihtavaa. Ilmoitin diaknoosini Tarulle ja hän lupasi viedä tietoa eteenpäin.
Yksityistallin puolella Elenan kuppi vuoti. Kaikki muu oli kunnossa!