maanantai 1. syyskuuta 2014

Sitten tuli syyskuu

Lokkijärvi kimmelsi. Aurinko oli paistanut koko päivän arvaamattomasti, vetäytyen piiloon pienten sadekuurojen ajaksi. Sellaista se oli ollut monta päivää. Ilmanpaine lupasi ukkosta, joka viivytteli viimeiseen saakka. Syksy oli alkanut.
Milka oli saanut olla tänä kesänä vähemmän laitumella kuin edellisinä. Kisakausi oli pahimmillaan, mutta välillä se sai viettää yönsä ja aamunsa muiden kavereiden kanssa. Tänään se oli ollut tarhassa, kun olin tullut tallille. Piehtaroinut innokas tamma oli ollut mutaisista mutaisin.
Kentällä tehdyn treenin jälkeen oli hyvä käydä maastossa jäähdyttelemässä. Milka oli ollut hyvä sinä päivänä. Yhtä innokas kuin aina, mutta vastasi pidättäviin apuihin herkästi ja alusta saakka tuntui haluavan tehdä töitä. Joskus sillä oli niitä tammamaisia päiviä, jolloin siihen ei olisi saanut edes koskea tai se oli keula pystyssä. Tänään se ei ollut sellainen, vaan tuntui nauttivan yhteistyöstä.

Me kuljettiin käyntiä järven rantaa pitkin. Laukkapätkällä Milka oli itse tietävinään mitä tehdä, mutta tällä reissulla oli tarkoitus kävellä. Linnut eivät enää laulaneet, se aika oli ohi. Pieni tihkusade vaivasi taas, Milka heitteli päätään inhossaan. Se oli herkkis, joka ei pitänyt sateesta. Mutta hevonen on hevonen ja sai luvan kestää sitä, ajattelin. Ei ollut edes kylmä, jopa 20 astetta. Milkakin tajusi sen pian.
Uittopaikalta näki kuinka tyyni järvi oli. Tulin alas selästä, otin satulan pois ja hyppäsin takaisin selkään. Onneksi Milka oli poni! Annoin sen kahlata veteen - tamma oli varsinainen merihevonen, rakasti uimista. Kesä alkoi vain olla ohi, eikä uintiaikaa ollut paljoa jäljellä. Milka kauhoi vettä jalallaan, niin että itsekkin kastuin.

Takaisin tallilla Milka oli jo melkein kuiva. Hoidettuani ponin pois vein sen laitumelle, jossa ensimmäiseksi se kellahti hiekkaiseen kohtaan. Muut tulivat katsomaan, kuka oli saapunut. Ilopukkien jälkeen Milka laski päänsä alas ja alkoi syödä. Laidun ei kestäisi enää kauaa. En tiennyt vaihdettaisiinko hevosia vielä kerran uudelle lohkolle vai tulisivatko ne sisään. Käännyin kannoillani ja lähdin kohti tallia. Mun päivä olisi pulkassa ja aurinko alkoi jo laskea myöhäisen merkiksi.