Tutustumista uuteen talliin

Tämä viikko ollaan vietetty rennoissa merkeissä tutustuen uuteen talliin ja tallilaisiin sekä hevosiin. Diiva on viihtynyt hyvin uuden tarhakaverinsa Bean kanssa ja tammat ovatkin yllätyksekseni jo hyvää pataa keskenään. Diiva tietysti heti näytti kiukkuisesti kaapin paikan uudelle tuttavuudelle, mutta nyt tammat syövät jo sulassa sovussa samalta heinäkasalta. Välillä tietysti Diivan pitää hieman pomottaa, mutta onneksi Bea ei hankaa vastaan vaan alistuu nöyrästi prinsessa-Diivan tahtoon!

Alkuviikosta taluttelin vain Diivaa kevyesti ja kävimme tutkimassa lähimaastoja. Se oli matkan jäljiltä vielä vähän jäykkänä. Keskiviikkona sitten kapusin ensimmäistä kertaa selkään ja ratsastin kentällä tutustellen tammaan. Ratsastin askellajit läpi, tehtiin väistöjä, taivutteluja ja muita perusjuttuja. Diiva oli hieman jäykkä, mutta kuitenkin reipas ja innokas. Torstaina ratsastin myös koulua, mutta käytiin alku- ja loppukäynnit maastossa. Perjantaina sain maastoseuraa ja käytiin Dintin ja Murun kanssa tutustumassa lähimaastoihin. Eilen Diiva sai viettää vapaapäivän, syöttelin sitä pitkään tallipihassa.

Tänään sitten pidin tallilla estevalmennusta, ja sitä ennen kokeilin itse hypätä Diivalla hieman. Mentiin taas alkuverkat maastossa, koska oli mukava keli. Kentällä otettiin ravia ja laukkaa molempiin suuntiin, venytettiin ja lyhennettiin vähän askelta ja tulin sitten muutaman kerran pari pystyä ja sarjaakin. Diiva oli pirteänä ja hyppäsi kivasti. Jäi kiva fiilis ekasta hyppykerrasta.

Oli mukava pitää valmennusta tallilaisille. Todella hienoja ratsukoita! Mietinkin, uskaltaako tällainen tavisratsastaja edes opettaa näinkin hyviä ratsastajia, mutta kaikilta löytyi kuitenkin jotain pientä kehitettävää. Sain ihan hyvää palautetta tunnista oppilailta. Ensi viikolla uudestaan! Yritämme päästä Diivan kanssa itsekin valmentajien silmän alle mahdollisimman pian.

-Nitya

Aidoista läpi ja ympäri ämpäri ympyrää

Iltapäivällä aurinko myhäili taivaalla älyttömän onnellisena siitä hikoilun määrästä, jota se eläville olennoille tuottaa. Poljin kohti tallia niin lujaa kuin vain kaikelta hikoilulta pääsin. Nitya oli vähän aika sitten soittanut minulle, että Murre on tullut aidoista läpi ja on nyt karkureissulla. Tallin pihassa heitin pyörän epäsivistyneesti nurmikolle ja juoksin porukan luokse. Melkein koko tallijengi oli siinä riimunnarut ja herkkuämpärit käsissä valmiina pyydystämään MINUN hevostani. Hävetti.

Painikoin kuitenkin ihan turhaa, sillä Murre löytyi pian Jantusten pihalta, eli ei siis kovin kauaksi ehtinyt. Palasimme talliin hikisinä ja minä erityisesti hyvin hyvin nolona. Ja mitä tekee Murre? Ravaa koko talutusmatkan ajan ja pihalla yrittää kerjätä rapsutuksia. Miksi tuon turjakkeen täytyy olla noin tyhmä.

Telkesin orin hetkeksi karsinaan, ja hain sillä välin harjat ja varusteet. Sitten söin välipalabanaanin ja join paljon vettä. Pienen tauon jälkeen olin valmis jatkamaan pöljän ponin kanssa. Pesari oli varattu, joten talutin Murren ulos harjauspuomiin. Aluksi hepan oli ihan pakko kokeilla missä menee ärsytyksen raja, ja aika pian sille ärähdin, joten hän päätti sitten pysyä hissukeen loppuhoitosession. Luojan kiitos.

Varusteet niskaan ja kentälle. Talutin heppaa maastakäsin alkuverkkojen ajan ja keräsin positiivista energiaa. Sitten hyppäsin kyytiin ja ratsastin ravissa ympyröitä. Tein ympyröitä ulos ja sisälle ja asettelin suuntaan jos toiseen. Murre oli vauhdikas ja ihan kiva, mutta mulla ei oikein fiilis riittäny kun mietin vaan hevoseni tyhmyyttä kokoajan. Tein automaattivaihteella kaikenlaista ympyrätouhuilua ja vasta aivan lopussa Murmeli sai mut hyvälle tuulelle. Se reagoi kaikkeen mitä siltä pyysin ja kulki nätisti. Annoin sille superkiitokset ja jalkauduin taluttamaan loppukäynnit.

Tallissa tajusin, ettei hevoselle voi olla vihainen. Et saavuta mitään mykkäkoululla tai ärtymyksellä, paitsi ehkä vastareaktion hevoselta. Ponille pusuttelut ja halit tallissa ja sitten tarhaan riekkumaan. Tallissa putsasin Murren ruokakipon ja muutenkin siistin suolakiveä ja harjoja ja kaikenmoista.

Illalla aurinko oli jo ehtinyt laskea sen verran, että oli mukavampi mennä kotiin. Ja huomenna Murre pysyy aitojen sisäpuolella tai muuten minä suutun!

-uppe

Kevätkiireitä

Tällä hetkellä Järviluodossa on toimintaa ainakin minulle itselleni enemmän kuin tarpeeksi. -Tiedossa on useita kisamatkoja, KRJ:n laatuarvostelu, valmennuksia ja erityisesti tallin kaksi varsaa vaatisivat huomiota (eihän me niistä ihan pellossa kasvaneita haluta).

Tilasin ensi viikolle Jannen vaihtamaan hevosten popot kesäkenkiin. Hokeilla ei enää paljoa tee, sillä ainakin täällä maa alkaa olla jo täysin sulanut. Ulkokenttä ei valitettavasti ole juuri nyt käyttökunnossa.

terveisin Taru, tallin omistaja

Uusia asukkaita & valmentaja

Järviluotoon muutti tämän viikon aikana Ursula Jalovaaran iki-ihana suomenhevos-ori Murre, sekä Nityan vuokralla oleva kisahirmu Diiva. Toivottavasti sekä omistajat että hevoset kotiutuvat nopeasti tallillemme ja pääsevät mukaan porukkaan!

Ansku työskentelee tallillamme vielä tämän kesän ajan, mutta sen jälkeen hänen tiensä todennäköisesti johtavat ulkomaille, suurempien kisatallien sekaan hevosalan kokemusta hankkimaan. Rupatellessani Nityan kanssa tulikin sitten sattumoisin puhetta asiasta ja hän kertoi olevansa koulutukseltaan sekä hevosenhoitaja että harrasteohjaaja, joten tarjosin hänelle näin alkuun ainakin osa-aikaista työpaikkaa talliltamme. Jatkossa Nitya siis toimii silloin tällöin tallilla apunani ja pitää satunnaisesti erityisesti estevalmennuksia.

terveisin Taru

Nitya & Diiva saapuvat Järviluotoon

Redhead Dec, uusi vuokraponini! Uskokaa tai älkää, hain tämän Englannista asti itselleni Suomeen, vaikka se tulikin vain vuokralle. Ponissa vain oli jotain särmää, joka hurmasi minut heti. Isot jyhkeät puoliveriset - niin upeita kuin ne olivatkin - eivät vain olleet minun makuuni, vaikka niitäkin oli tarjolla. Mutta tämä reipas pikku pomppuponi valloitti sydämeni!

Olin käymässä Englannissa vain lomamatkalla kaverini kanssa. Sattumoisiin eksyimme talli Bravoon, jossa kävimme katsomassa hevosia. Tallin omistaja Katarina kertoi antavansa kaikki hevoset vuokralle. Halusin kokeilla Diivaa, ihan vain huvikseni. Se vain oli niin suloinen työntäessään päänsä karsinan oven yli ja höristessään meille, kun kiertelimme tallissa.

Jo puolen tunnin ratsastuksen jälkeen sanoin, että tämä poni lähtee mukaani Suomeen. Kaverini pyöritteli silmiään, mutta minä olin tehnyt päätökseni - niin hölmöltä kuin se kuulostikin.
- Eiköhän Suomestakin löydy kivoja ratsuponeja sulle, Krista yritti kääntää päätäni. - Onhan se hieno poni, mutta sen kuljetus Suomeen maksaa.
- Mutta se on niin ihana, haluan tän! Sitä paitsi mulla ei ole ollut hevosta pitkään aikaan opiskelujeni vuoksi. Mä haluan taas päästä valmentautumaan ja kilpailemaan kunnolla! Mulla on viimeinkin työpaikka ja opiskelut ohi, nyt mulla olis aikaakin siihen.

Niinhän siinä sitten kävi, että tänään, sateisena sunnuntai-iltapäivänä ajoin vuokraamani hevoskuljetuskopin Järviluodon tallin pihaan. Tamma oli tullut eilen illalla Suomeen ja viettänyt yönsä Helsingissä. Sieltä kävin hakemassa ponin Kristan kanssa Kuopioon.

Tallin omistaja tuli meitä tervehtimään ja auttoi ponin purkamisessa. Diiva oli villinä pitkän seisomisen jälkeen ja kavahti peloissaan takajaloilleen astuessaan ulos. - Soooh, rauhassa tyttö! rauhottelin tepastelevaa tammaa. Laskin sen heti läheiseen tarhaan, jossa se ottikin hurjat pukkilaukkaspurtit heti kun olin saanut narun irti riimusta. Katselimme hetken tamman riekkumista ja kävimme sitten hakemassa kaikki tavarat autosta. Soitin vielä tamman omistajalle ja kerroin, että Diiva oli turvallisesti perillä ja täysin kunnossa. Kahdeksan aikaan otin Diivan sisälle uuteen karsinaansa, jossa se alkoi heti rauhallisena syödä heiniä, tutusteltuaan hetken vierusnaapureiden kanssa.

Aivan kuin olisin pieni ponityttö joka on juuri saanut ensimmäisen ikioman ponin. Jännityksellä odotan ensimmäisiä ratsastuksia ja treenejä! Tässä onkin suhteellisen valmis paketti minulle jo tulevan kesän kisoihin!

-Nitya

Kutsu valmennukseen

Riia Lehtonen tulee jälleen valmentamaan Järviluotoon, edellisestä kerrasta taitaakin olla tismalleen kuukausi. Tälläkertaa teemana taitaa olla kolmikaarinen kiemuraura. Kutsu löytyy täältä ja kuten yleensä, Järviluotolaiset ovat etuoikeutettuja osallistumaan. Mukaan kuitenkin pitäisi mahtua myös pari ulkopuolista ratsukkoa.

terveisin Taru

KRJ:n laatis!

Vihdoinkin kauan odotetun laatuarvostelun tulokset ovat tulleet! Rolle jaDaalia palkittiin kumpainenkin II-palkinnolla ja olen aivan onneni kukkuloilla.

Itse laatuarvostelu tilaisuus sujui kokonaisuudessaan oikein hyvin, Rollen hirmuista häsläystä ja ihmettelyä lukuunottamatta. Puunasin hevoset jo edellisenä iltana niin säihkyviksi kuin mahdollista, jotta silmäteräni esiintyisivät tilaisuudessa niin itsensä, minun kuin tallinkin eduksi.

Kuten yleensä, Ansku toimi jälleen reissussa oikeana kätenäni ja ilman häntä ei kyllä olisi tästä tilaisuudesta ehjin nahoin selvitty. Ansku esitti tyynen ja rauhallisen Daalian tuomaristolle, ja minä puolestaan koetin pärjätä ei-niin-rauhallisen Rollen kanssa.

Nyt voin vihdoin hieman huokaista ja rauhoittua taas hetkeksi paikoilleen. KRJ:n laatuarvostelu oli minulla hyvin pitkään tähtäimessä Rollen ja Daalian kanssa ja nyt vihdoinkin siitä on selvitty! Vaikka itseasiassa ehkä pitäisikin rustailla jopa samantien tallin yksityisille tämän kuun vuokrakirje, ettei se pääse taas myöhästymään.. :).

terveisin Taru