Tilannekatsaus kesää kohti

Roosan kanssa kisakausi on alkanut hyvin, mutta kesää kohden se on hidastunut hieman. Molemmat odotamme innolla laitumelle pääsyä, ehkä pikku loman jälkeen kaikki sujuu taas hyvin. Täytyy tosin pitää tamman kuntoa yllä lomankin ajan, jotta en löydä laitumelta syksyllä palloksi lihonutta idänihmettä, vaan pääsen pikku viilauksilla jälleen takaisin kisaradoille. Mutta se on sen ajan murheita se, kesän aiomme keskittyä rentoon meininkiin, ilman satulaa lenkkeiluun ja kuntoa ylläpitävään treeniin.

Viime viikot ovat olleet kiireisiä hevoskatraani lisääntyessä, Roosan lisäksi on huolehdittava viidestä muusta hevosesta. Kiirusta pitää, mutta kaikki sujuu kyllä! Katsotaan syksyllä, kun kaikkia pitäisi alkaa taas ahkerammin kisauttaa ja laittaa ruotuun, mutta aion kesällä syyllistyä helmasyntiin ja päästää kilpailevat elukkani helpommalla. Myös Roosan.

Tänään oli ohjelmassa tamman kanssa lähtö hiittiradalle, joka onneksi oli tänään tyhjillään. Olen aina haaveillut kunnon laukasta ja mikäpä siihen olisi paremmin kuin pitkä hiittirata. Yllätys, tammani oli päättänyt heittäytyä tarhassaan ketarat oikosenaan maahan ja olikin siis aivan hiekkainen, pölyinen ja ylipäätään likainen. Ei siinä muu auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja hakea tamma harjattavaksi. Roosa nyt nautti huomiosta, jota sai ja seisoskeli vain paikallaan harjatessani sen kiiltävää karvaa, joka pitäisi saada kaiken pölyn alta etsittyä kiiltämään. Tamman harjaamiseen meni valehtelematta ainakin tuplaten se aika, jonka olin aamulla käyttänyt aamutoimiini, mutta enpä minä pane pahakseni ajanviettoa hevoseni kanssa.

Hiittiradalle köpsyttely toimi mukavana alkuverkkana, joten paikan päällä saatoin vain kerätä ohjat kunnolla käsiini ja pyytää Roosalta laukkaa. Alkuun laukkasimme rauhalliseen tahtiin, jotta molemmat tottuisimme rataan ja selvitimme samalla, miten pitkään on mahdollista päästellä. Ja ainakin oli mahdollista päästellä tarpeeksi pitkään! Kun molemmilla oli tarpeeksi tuntumaa laukkaamiseen hiittiradalla, annoin Roosalle löysää, jotta tamma saisi kiihdyttää vauhtiaan. Ja sitä vauhtiahan löytyi, tällaisissa tilanteissa sen itämainen veri todella ottaa vallan. Roosa päästeli oikein sydämensä kyllyydestä ja molemmat nautimme vauhdista täysin siemauksin, vaikka vähän hirvittikin. Se on tosin osa jännitystä ja teki hommasta entistä hauskempaa.

Hiittirata oli vähintäänkin tarpeeksi pitkä, emme laukanneet ihan päästä päähän vaan kiepahdimme ympäri sopivalla suoralla. Annoin Roosan laukata takaisin päin omaan tahtiinsa ja alkuun päästelimme jälleen, vauhdin kuitenkin hiipuessa mukavaksi, tasaisen reippaaksi laukaksi. Roosa sai ansiokkaasti paljon kehuja, kun lähdimme kotimatkalle tehden pitkän ravilopettelun sekä tarpeeksi käyntiä. Tallilla tamma sai vielä vesipesun (jota se koetti vältellä parhaansa mukaan) ja pääsi takaisin ulos. Heittäytymään hiekalle, jotta märkään karvaan varmasti imeytyisi kaikki lika.

Hyvää kesää myös Järviluodon muulle väelle!

Elenan kiireinen toukokuu

Elenalla tulee olemaan kiirettä toukokuussa, sillä matkaamme Suomen ulkopuolelle muutaman otteeseen kilpailujen perässä. Kilpailukausi käynnistyy kuitenkin Suomessa äitienpäivänä, mutta jatkuu jo 15. päivä Ruotsissa. 24. päivä matkaamme Iso-Britanniaan moikkaamaan kasvattajaa ja otamme osaa estekilpailuihin. Samalla olen suunnitellut katsastavan kilpailupaikan oritarjontaa, sillä Elenalle on suunnitelmissa ensimmäinen varsa syksyllä syntyväksi. Toukokuu päättyy joko Suomessa tai Ruotsissa, en ole vielä valinnut, kumpaan kilpailuun osallistumme. 

Tällaista kirjoitin tänään Elenan päiväkirjaan. Ja tottatosiaan, Elena ja minä matkaamme tässä kuussa ainakin kaksi kertaa ulkomaille. Mahdollisesti myös jopa kesä- tai heinäkuussa, riippuu, mistä löydän orin Elenan ensimmäiselle varsalle. (täytyy muistaa viestitellä Tarulle tästä!)

Elena on viihtynyt täällä paljon paremmin, mitä odotin, ja hyvä niin, sillä minulla on ollut niin paljon kiirrettä, etten ole päässyt tallille yhtä useasti kuin olisi pitänyt. Tamma on silti saanut kavereita, muun muassa maaliskuun maastolenkiltä tuli muutamaan poniin tehtyä parempaa tuttavuutta.

Tänään sain tosiaan raahata Elenan tarhastaan, kun se ei olisi millään halunnut jättää kesken juoruiluaan Tepan ja Sirrin kanssa. Treenasimme sunnuntaista koulukilpailua varten, ja hyvältä näyttää! Kyllä sieltä voisi jopa sijoitus tulla mukanamme kotiin!


Keväistä (ja siitepölyistä = allergiaoireista) toukokuuta kaikille, ja muistakaa äitejänne!

Ongelmia hostin kanssa

Hei!

Järviluodon nettisivut eivät näytä juuri tällä hetkellä toimivan, sillä viuhka.fi:n palvelussa (jonka alaisuudessa nettisivut ovat) näyttää olevan jonkinlainen häiriö. Odotellaan, että nettisivut alkavat jälleen toimia!

Taru

Kesäsuunnitelmia paperiduunien lomassa

Lähinaikoina jaksaminen tallin suhteen on ollut aikaisempaa alhaisempaa, sillä kiirettä pukkaa ja tehtävää on enemmän kuin laki sallii! Sitä se tallin pito kuitenkin aika pitkälle on, joten ehkä se tästä alkaa helpottaa kesää kohti. Yhteensä neljä asiakasta on lähtenyt ja olenkin päättänyt, että vain kaksi uutta otetaan talliin: täysihoitopaikkojen määrä vähenee siis viiteentoista. Ajatukseni meinaavat harhautua koko ajan kesään, josta on toivonmukaan tulossa Järviluodon parhain ja aktiivisin ikinä!

Heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä hevoset pääsevät kesälaitumille ja tallissa tehdään suursiivous. Kesäkuun kolmannella viikolla Riia tulee vetämään porukallemme koulutreenit, Hannu pitää jossain vaiheessa maastoestevalmennuksen ja heinäkuun aikana on tarkoitus käydä hänen valmennuskeskuksessa! Maastoesteradan rakennus aloitetaan siis heti kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Tämä päivä on kulunut lähes kokonaan paperitöiden parissa, mutta ehdin onneksi käydä heti aamu-kahdeksalta nauttimassa rauhallisesta maastosta tallityttömme Roosan kanssa. Itse ratsastin Olivialla ja Roosalle annoin Katan, sillä se on aina hieman varmempi valinta maastoon. Aavistuksen vihertävät koivun oksat houkuttelivat Kataa tosin enemmän kuin työnteko ja matkaeväs olisi maistunut koko reissun ajan, mutta onneksi Roosa osasi napakasti pitää tamman oikeilla raiteilla.

Olivia käyttäytyi oikein loistokkaasti siihen nähden, että tammalla on käyty maastossa vain muutamia kertoja! Ehkä se nuorikon ratsun ura alkaa urkenemaan, kunhan vain itse ehtisin panostaa siihen. Tahti säilytettiin koko reissun ajan rauhallisena, ja paria ravipätkää lukuunottamatta matka taittui käynnissä.