Iltapaijailua

Ulkona oli pilkkopimeää, eikä lumesta ollut tietoakaan, vaikka oli marraskuu. No juu, satoihan tuossa jotain pientä, mutta sekin suli heti maahan osuessaan. Masentava alkutalvi! Lohtua toi onneksi se, että pian olisi joulukuu ja rakastan joulua. Oli sitten lunta tai ei.

Pikku orimus oli jo tuotu sisälle ja se pureskeli tyytyväisenä iltaheiniään karsinassa. Tallissa oli hiljaista ja kaikki taisivat olla jo kotona, olihan arkipäivä. Tullessani boksin luokse se kiskaisi päänsä hetkeksi ylös heinistä ja tuijotti minua. Mikä hönö. Olin vähän pettynyt, kun en saanut hörähdystä, mutta lampsin silti varustehuoneeseen hakemaan sen harjoja. Nappasin orin punaisen harjapakin mukaani ja palasin harjailemaan sitä.

Karsinaan astuessani Sentti nosti päänsä ja painoi turpansa kiinni naamaani puhaltaen lämmintä ilmaa sieraimistaan. Näinä hetkinä sitä muistaa, miksi tätä lajia jaksaa vuodesta toiseen harrastaa. Kun ori oli mielestään tunnistanut minut, se laski taas päänsä ja jatkoi heinien mutustelua. Riisuin kevyen puuvillaloimen Sentin päältä ja aloin harjailla sitä pitkin, voimakkain vedoin pölyharjalla. Jos sää pysyy näin leutona, ori pärjäilee tallissa villaloimella oikein hyvin varmaan vuodenvaihteeseen asti. Pyrin pitämään loimituksen mahdollisimman kevyenä, jotta hevosella olisi mukava olla, eikä tuota otusta nyt ole klipattukaan. Kyselin orilta mistä harjataan, ja se osoitteli välillä ylähuulellaan kutiavia kohtia, joista sitten rapsuttelin Sentin ummistaessa silmänsä nautinnosta. Puhdistin lopuksi vielä kaviot, jotka olivatkin täynnä mutaa ja soraa.

Vein harjapakin takaisin ja tsekkailin herran karsinan likaisuuden. Tallityöntekijä oli kuitenkin ehtinyt jo siivota, joten karsinan siivous jääköön ylihuomiseen. Palasin satulahuoneeseen ja päätin aikani kuluksi puhdistaa Sentin suitset ja satulan. Kun varusteet kiilsivät valjasrasvan jäljiltä, kurkkasin kelloa. Kymmenen. Hain takkini orin karsinalta ja kävin vielä lääppimässä ja pusuttelemassa sitä. Heitin myös villaloimen sille, ennen kuin lähdin kotiin nukkumaan.

28 yötä jouluun on, laskin aivan itse

Tänään päätin koristella Elenan ja Gwenin karsinat joulutunnelmiin! Ei paljosti krääsää tietenkään, mutta hieman jouluisia tarroja karsinakylttiin. Tammojen riimut ja riimunnarut saivat myös uudet värimaailmat: Elenalla joulunpunainen ja Gwenillä kuusenvihreä. Jouluherkkuja olen alkanut suunnitella tammoille jo lahjaksi, mutta me vietämmekin joulun kolmistaan jo joko 22. tai 23. päivä.

Gwen on ollut ihan ihmeissään lumesta. Lunta ei onneksi ole vielä kuin muutama sentti, mutta Gwen on siitäkin jo innoissaan. Tiedä, vaikka tammalta olisi jäänyt kielikin johonkin metalliin kiinni. Enimmäkseen neitiä näyttää häiritsevän matkaeväiden vähyys, ei löydy enää yhtikäs mitään naposteltavaa maastoreissulta tienvarrelta, ja jos löytyy, ne ovat kuivia oksia. Gwen ei varsanakaan tykännyt loimista (vaikka satula painoineen ei tammaa näytä ollenkaan haittavan), mutta nyt Gwen on vaan saanut sietää loimet. Ekalla kerralla sain astua tallista ulos upeaan näkymään: talviloimi makasi lumessa, ja Gwen mulkoili sitä ja minua puun takaa.

Olen jo aikasemmin päättänyt jatkaa Elenan kasvattajan aloittamaa kärrylle opetusta. Elenasta voisi meinaan saada aika söpön rekiponin täksi talveksi! Gwenin tulen takuuvarmasti opettamaan kärrylle, sanoi neiti siihen mitä tahansa!

Toivottavasti ei muuten tallikavereita haitannut minun joulucd:ni paukuttelu tänään! Sen verran joulumielellä kun olen, ja aivan takuu varmasti jätän sen radioon. Multa löytyy kopioita omasta takaa jo hieman enemmän.

Hyvää talven jatkoa ja rauhallista joulun odotusta kaikille! :)