Tässä lähiaikoina on satanut välillä lunta, välillä räntää ja välillä vettä, joten voitte kuvitella, mikä työ tarhojen kanssa ja hevosten jalkojen huollossa on, sekä loimituksessa. Tarhojen pohjat on tehty pääosin hiekasta, niin että meidän pitäisi välttyä pahimmalta kurahelvetiltä, mutta valitettavasti suurimpia tarhoja ei ole voitu pohjustaa näin kokonaan. Porttien pielet sentään on pysyneet hyvänä, sillä vaikka muutama näistä isoista tarhoista onkin nurmipohjaisia, porttien edustat on tehty hiekkapohjaisiksi.
Talvi on viivästynyt todella paljon, ja nyt onkin sitten jouduttu oikein tehona käyttämään sadeloimia. Ja voitte arvatakin mikä rumba siitä tulee, kun yksi nuorukaiseni on keksinyt leikin: hajota loimet. Mammuttikarvaa en treenaavien hevosten anna kasvattaa, joten loimitukselta ei oikein voi välttyäkään tällaisilla keleillä. Kiljahtelen vähintään joka toinen kerta hevosia hakiessa kauhusta, kun saan huomata Bean repineen joko oman tai tarhakaverinsa loimea vielä entisestään.. Jos ei muuta, niin ainakin pääsen harjoittelemaan ompelijantaitojani. Minusta tuntuu, että jos tammuska ei ala kyllästyä harrastukseensa, pitää minun erottaa se muista hevosista, jolloin vahingot jää pienemmiksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!