Kyllä on omistaja sanoinkuvailemattoman ylpeä, kun kuulee muilta tallilaisilta, mitä ilkeyksiä Tepa onkaan kehitellyt, kun minun valvova silmäni ei ole ollut paikalla .. 4-vuotiaaksi kääntyneestä ja kilpauransa aloittaneesta ponitammasta on kasvanut varsinainen maanvaiva. Sormet ristissä toivon, että neiti edes vähän oppisi käytöstapoja vuosien lisääntyessä, mutta tuskin siitä koskaan mitään täydellistä mammanmussukaa tulee. Luojan kiitos neiti on sentään kaunis ja menestyy loistavasti niin kilpakentillä kuin näyttelyissäkin.
Työntekijöille tiedoksi, että henkensä uhalla tämän tamman kanssa ei tarvitse missään nimessä pelata; jos se pitäisi hakea tarhasta pois ja tuntuu siltä, että neiti aikoo taistella vastaan viimeiseen hengenvetoon asti niin minun puolesta sen saa jättää vaikka yöksi ulos opettelemaan käytöstapoja. Tai no, eihän Tepa koskaan oikeasti ketään satuta, mutta osaa olla sitäkin ärsyttävämpi. Taitava näyttelijä se on, kun ainakin ensikertalaiset tuppaavat kiertämään tamman aika kaukaa (;
Tänään tuli vietettyä pitkästä vähän enemmän aikaa Järviluodon maisemissa Tepan kanssa. Nuori tamma on meinannut jäädä vähän huomioitta, kun omalla tallilla on tällä hetkellä useampi huomiota kaipaava varsa ja parempaan ikään ehtineitä on kovasti valmisteltu laatuarvosteluja varten. Aamulla saapuessani talliin kahdeksan aikoihin oli siivoustoimet jo täydessä vauhdissa. Tepa näytti käyskentelevän tarhassaan melkoisen energisen näköisenä, joten päätin auttaa siivouksessa ja antaa neidin rauhassa purkaa pahimpia höyryjä ulkona. Tarkoituksenani oli uhmata korkeampia voimia ja lähteä rauhalliselle (yeah right ..) maastolenkille ilman satulaa.
Kymmenen aikoihin lähdin tarmoa täynnä noutamaan kaunista ponitammaani tarhasta ja kuten aina nähtyään minut se pinkaisi tarhan perimmäisimpään nurkkaan ja mulkoili minua ilkeästi. Onnekseni tällä kertaa Tepa ei jaksanut hippaleikkiä kamalan pitkään, kun kaivoin taskustani esiin mehevän omenan. Tamma on niin herkkupylly, että pelleily loppuu siihen paikkaan, kun jotain hyvää on tarjolla. Matka tarhoilta talliin vei harvinaisen kauan, kun Tepalle täytyi ainakin kahdeksan kertaa ilmoittaa ettei taluttajan yli ole tarkoitus stepata. Karsinan sijaan vein neidin suoraan pesupaikalle kuntoon laitettavaksi. Tällä kertaa Tepa oli tarhaillut energisyydestään huolimatta suhteellisen siististi, joten suin sen kauttaaltaan erittäin pikaisesti ja laitoin suojat jalkoihin. Suitsien laitosta kehkeytyi melkoinen show minun yrittäessä epätoivoisesti saada otetta tamman yläilmoihin nostamastaan päästä ja Annakin päätti jäädä seuraamaan esitystä kovaan ääneen nauraen. Viimein Tepa oli siinä kunnossa, että uskaltauduin ohjaamaan sen ulos tallista ja hyppäämään sen paljaaseen selkään kentän laidalla olevalta jakkaralta.
Ilma oli varsin mainio. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila oli muutaman asteen pakkasen puolella. Tepan paljas selkä lämmitti mukavasti ja se lähti liikkeelle harvinaisen rauhallisesti. Lähdin kävellen tamman kanssa etelään päin tarkoituksena pyöriä ihan vain tallin ja tarhojen lähimaastossa. Tamma oli ansainnut treenittömän päivän upeasta kisamenestyksestä johtuen. Tepa oli jopa pelottavan rauhallinen, joten uskaltauduin siirtämään sen raviin melko pian. Sen tuntuessa edelleen kuuliaiselta ja odottavalta, annoin sen venyttää kaulaansa ja selkäänsä ja ratsastin hieman pidempää ravia. Päätin, että käymme lähimmällä laukkapätkällä ja palaamme samaa reittiä takaisin. Ennen laukkasuoraa otin tamman käyntiin ja ratsastin sitä hieman kokoon, jotta se ei ihan täysin karkaisi alta laukkapätkällä. No, eipä siitä mitään hyötyä ollut vaan siihen asti rauhallisesti käyttäytynyt tamma otti jalat kirjaimellisesti alleen ja pinkaisi täyteen vauhtiin ennen kuin kerkesin itse edes laukkaa ajatella. Siinä oli hallittu ja koottu kouluhevosen laukka kaukana, kun tamma pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja minä keikuin selässä kovaan ääneen kiroten ja yrittäen kaikin voimin saada laukan edes jotenkin hallintaan.
Viimein sain tamman hallintaan, kun se meinasi kaatua omiin jalkoihinsa ja pysäytin sen, jotta pystyin hetken hengähtämään. Haukuin Tepan täydelliseksi idootiksi kääntäessäni sen takaisin kohti tallia, mutta hetken päästä nauroin jo tapahtuneelle ja kiitin luojan minulle suomasta erinomaisesta tasapainosta ja reaktionopeudesta. Joskin tällaisen tamman kanssa nuo ominaisuudet kehittyvät väkisinkin. Takaisin tallille ratsastettiinkin sitten kaunista koottua käyntiä kieli keskellä suuta. Riisuin tammalta suojat ja suitset pikaisesti ja vein sen takaisin tarhaan.
Huolsin ja pesin Tepan varusteet, jonka jälkeen jäin vielä tallille auttamaan kentän ja maneesin huollossa sekä päiväruokinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!