- Sirrirrirrirsirriiiii, sirputin tammani tarhan laidalla, ja vähän kaihoisasti liinakko tammani jätti kaverinsa ja lähti tallustamaan luokseni. Se työnsi turpansa tarhan aidan yli ja tökkäisi minua päähän. Se hamuili tukkaani pipon alta, hassu tyttö tykkää lutkuttaa sitä.
- Mitäs sulle kuuluu? Iskä lähetti terkkuja, suputin tammalleni ja rapsutin sitä hellästi korvan takaa. Tamma vain mutusteli hiuksiani, kunnes hellästi vedin ne sen suusta ja pujahdin tarhan puolelle. Laitoin Sirrille riimun päähän ja kliksautin riimunnarun siihen kiinni, ja sitten lähdimme. Sirri heitti vielä kaihoisan katseen tarhaan jäävälle ruunikolle kaverilleen sulkiessani portin, mutta lähti sitten korvat hörössä mukanani talliin.
Isänpäiväsunnuntai oli tallilla hiljainen, taisivat kaikki olla syömässä kakkua läheistensä kanssa. Se huono puoli oli tässä asumisessa kaukana kotoa, ettei tällaisista lyhyiden viikonloppujen perhejuhlista oikein päässyt nauttimaan. Harjailin Sirriä käytävällä ja mietiskelin.
Järviluoto oli osoittautunut maineensa veroisaksi paikaksi. Sirri sai mielettömän asiantuntevaa hoitoa, se oli edennyt viikottaisen ratsutuksen ansiosta koulutaidoissaan valtavasti (nykyään se esimerkiksi nosti laukan jo todella sievästi, ei enää kiitoravin kautta) ja täällä oli vieläpä vallattoman hyvä talliporukka, jonka kanssa normiarkipäivänä vierähti reilusti ylimääräistä aikaa, kun jäi suustaan kiinni. Itsekin olin siis viihtynyt tallilla, vaikka toki hevosen paras oli aina se tärkeämpi.
Havahduin siihen, että olin harjannut samaa kohtaa Sirrin lautasella jo niin, ettei se tullut kuin likaisemmaksi, joten jatkoin putsaamalla kaviot ja heitin tammalle sitten varusteet päälle. Tänään vuorossa olisi ensin puolisen tuntia rentoa ympyröillä ja kahdeksikolla pyörimistä kentällä ja sitten ravi-käyntilenkki maastossa. Kun kerrankin ei satanut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!