Previously in Guinevere's life

Joo, oikein englantia meidän otsikossa! Suomen kieli ei vaan ollut oikean kuuloinen: "Aikaisemmin Guinveren elämässä (tapahtunutta)". Gwen on jo neljävuotias, ja olemme aloittaneet kilpailemisen, joten päätin tämän olevan täydellinen hetki muistella mistä kaikki alkoi.

Gwen on oma kasvattini, jonka emän ostin Englannista monitoimiponiksi. Gwen on onnekseni perinnyt sekä isältään ja emältään kiltin ja ystävällisen luonteensa, vaikka pientä pelleilyä vielä nuorelta tammalta onnistuu. Gwenin isä Who's Handsome on erittäin menestynyt newforestponi, joka on palkittu monesta lajista, ja antaen näin Gwenille hienot geenit este-, koulu-, kenttä- ja vaikkapa maastoesteratsastukseen! Kun Gwen syntyi, olin täysin myyty. Vaikka tamma oli ensimmäinen oma kasvattini, eikä minulla ollut mitään hajua, kuinka toimia varsan kanssa, olin todella innostunut tulevaisuudesta.

Hieman alle vuotiaaksi Gwenin kasvatuksesta ja koulutuksesta piti kuitenkin huolta tamman emä Elena, joka oli ilokseni erittäin rakastava äiti. Pientä tottelevaisuuskoulua kävin kuitenkin Gwenin kanssa, ja tamma oppisikin jo nuorena pysymään paikallaan ja antamaan "tassua". Gwen on ollut aina innokas työskentelmään ja halunnut aina olla mukana kaikessa sekä huomion keskipisteenä.

Pieniä kommelluksiakin on matkalla tullut, esimerkiksi kun tamma päättikin lähteä itse hieman tutkimaan Järvenkylän ympäristöä, yksin. Sain tosin seurata tätä reissua puhelimen välityksellä, kun tallin työntekijät kauhuissaan minulle soittivat sattuneesta. Gwen ei koskaan oikein välittänyt sähköaidoista, tai niiden naruista, kun ei oikeasti tiennyt, mitä ne olivat. Äiti oli aina seisonut muutaman senttimetrin päästä niistä, eikä Gwenillä ollut aikaisemmin halua tai tarvetta lähteä seikkailemaan, joten tamma ei tiennyt sähköstä mitään. Ja miten sattuikaan, juuri sinä päivänä kun Gwen huomasi narut ja sen ulkopuolella olevan elämän, oli sähköaita hetkeksi sammutettu, kun uusi agrigaattori tuli paikalle. Elenaa ei Gwenin katoaminen aluksi häirinnyt yhtään, kunnes varsa oli ollut kadoksissa jo puoli tuntia. Silloin otti Anna Elenan mukaansa etsimään Gweniä, eikä mennyt kuin kymmenen minuuttia, kun Elena löysi Gwenin. Sen jälkeen Gwen on ollut hieman takertuva kaveri, muttei sentään tarvitse pelätä, minne se nyt lähtisi pakoilemaan.

© Uppe

Hauskin muisto on kuitenkin siltä ajalta, kun tamma totutettiin satulaan ja selässä istumiseen. Gwen kun on aina ollut semmoinen matkijatyttö: "mitä äiti tekee, sitä minäkin teen perässä". Gwen pääsi kosketukseen satulan kanssa siis jo yhdeksänkuukautisena, kun tamma alkoi leikkimään Elenan maahan tippuneen koulusatulan kanssa. Minun ilokseni Gwen sai vielä rikottua molemmat jalustinhihnat, joten minulle tuli sen päivän huolimattomuus kalliiksi. Kun nousin tamman selkään ensimmäisen kerran, Gwen katsoi minua pitkään olansa yli ihme ilme katseillaan. Tamma ei kai millään voinut ymmärtää, mitä minä hänen selässä tein. Painoa tammalla oli ollut tottakai jo aikaisemmin, mutta niillä kerroilla minä olin yleensä ollut vieressä maassa seisomassa. Gwen ei liikahtanut sillä kertaa askeltakaan, kun vain tuijotti minua ihmeissään. Ja kun viimein laskeuiduin selästä pois, tamma oli hieman hämmentynyt. Jos vain olisi ollut kamera mukana, niin olisin saanut mahtavan kuvan tamman naamasta.

Nyt on kuitenkin Gwen jo hyväksynyt minun läsnäolon tamman selässä, joka on tottakai vapauttavaa, sillä kilpailu-ura on aloitettu. Tänään hain Gwenin pienelle lämmittelytreenille metsään, mutta koska vettä oli suotu meidän niskaamme jo yli viikon ajan, emme tehneet mitään laukkasuoria kummempaa. Tässä kuitenkin kuva retkestämme, kun aurinkokin uskalsi pilven takaa kurkistaa!