Barbacka ridning

Astelin kuraisen tallipihan poikki talliin. Tulin koulista suoraan Järviluotoon, minne ponini Skyllan oli kotiutunut nopeasti. Olin jättänyt skootterini parkkipaikalle, jossa oli pari autoa. Parin viime päivän sadekuuron takia maahan oli ilmestynyt suuria vesilätäköitä ja tarhat oli mutaiset. Vein reppuni tallituvan tapaiseen huoneeseen. Sen jälkeen kävelin Skyllanin karsinalle. Se oli siivottu, ei ihme, sillä ponilla oli täyshoitopaikka, mutta voisin mainita Meelalle, että ponin karsinan voisin päivinä, jolloin on aikaa, niin siivota itse. Siihen olin tottunut edellisellä tallilla, joka ei tosin ollut mikään hyvä kummallekaan meistä, ei mulle eikä Skylarille. Poni oli ollut ratsastuskoulussa, jossa sitä oltiin lääpitty ja annettu herkkuja, vaikka karsinan ovessa oli kyltti ettei niin saa tehdä. Omalta kannaltani se oli huono paikka, koska teinitytöt eivät jättäneet mua rauhaan. Kyllähän melkein joka poika nauttii huomiosta, mutta liika on liikaa.

Hain Skyllanin varusteet valmiiksi karsinalle, jonka jälkeen lähdin tarhalle hakemaan ponia. Se seisoi yksikseen keskellä lammikkoa. Eikä sillä ollut riimuakaan enään päässä, piru vie! Raotin porttia niin että pääsin sisään, jonka jälkeen laitoin sen perässäni kiinni. Lähdin kiertämään tarhaa ettien orin riimua. Sitä ei löytynyt, ei tietenkään. Hmph. Miks se olis löytynyt sillon, kun sen olis pitänyt löytyä. Niimpä. No, naru oli mukana, joten taluttaisin ponin sen avulla. Toivottavasti se tulisi nätisti vierellä. Skyllan ei ollut liikkunut minnekään, vaan seistä möllötti keskellä lätäkköä.

‘’Mutta, mikäs se tuolla?’’ mumisin, kun näin ponin mahan alla sinisen riimun. Miten se oli edes saanut sen pois päästään? Laitoin narun Skyllanin kaulan ympäri, jottei se lähtisi minnekään vaan pysyisi paikoillaan. Sitten kalastin jalkani avulla riimun ylös. Se oli saanut ruskean kuorrutteen. Pistäisin sen Skyllanin päähän silti. Ihan sama. Oma oli vikansa. Ori nosti päätään vältelläkseen riimua, mutta sain sen silti pujotettua varsin sniikisti sen päähän. Skyllan mulkoili pahan näköisesti mua ja painoi korviaan luimuun vetäessäni sitä eteenpäin. Kuului moiskahdus, kun ori nosti takasen mudasta. Avasin portin ja jätin sen auki, koska tarhassa ei sillä hetkellä ollut muita.

Skyllan nosti korvansa pystyyn ja hörähti vuonohevoselle, jota talutti arvaukselta pari vuotta mua vanhempi naisenalku. ‘’Moi!’’ sanoin tälle ja sain vastaukseksi ‘’Hein’’. Talutin Skyllanin talliin ja päästin sen karsinaan vapaaksi. Kävin vaihtamassa jalkaan ratsastussaappaat ja nappasin kypärän mukaan. Avasin karsinan oven ja sain vastaan kuolaisen tervetuloa takaisin pusun poniltani. Sen suusta valui vieläkin vettä. Työnsin turvan pois naamaltani ja sidoin ponin kiinni. Nappasin kumisuan harjalaatikosta ja aloin tekemään pyörivää liikettä ponin kuraisella karvalla. Skyllan nuoli innokkaasti suolakiveä ja kiljaisi kovaäänisesti karsinan ohi menneelle lämminveriselle. Se vastasi ponilleni yhtä iloisesti. Skyllan oli näköjään tehnyt tuttavuutta muiden kanssa, samaa ei voinut musta sanoa… Pitäisi tutustua pariin ainakin, muuten olisin yksin aina ja ikuisesti, yh, no ei vaiskaa, heh.

Vaihdoin kumisuan pehmeeseen harjaan, jolla harjasin pois vielä karvaan jääneen lian. Sen jälkeen otin kaviokoukun. Skyllan antoi nostaa kaviot helposti, vaikka sainkin pidellä jalasta kiinni, jottei ori olisi sitä kiskonut pois. Sain putsattua viimeisetkin liat ponin kavioista ja siirsin harjapakin karsinan oven viereen, ettei se vaan olisi kenenkään tiellä. Sen jälkeen otin suitset karsinan edestä. Päätin, että menisin ilman satulaa, siitä oli pitkä aika. Edellisellä tallilla pystyin harvoin menemään niin, sillä ilmapiiri stressasi silloin nuorta ponia. Avasin riimun ja laitoin sen ponin kaulalle. Selvitin suiset Skyllanin hinkatessa päätään olkapäätäni vasten. Laitoin orille kuolaimet suuhun ja vedin niskahihnan korvien taakse. Kiinnitin hihnat ja muistin vielä pistää pienet siniset suojat ponille jalkaan. Painoin kypärän päähäni ja vedin hanskat käteen. Irrotin riimun ja lähdin taluttamaan oria pihalle. Talutin ponin kentälle, mistä nousin jakkaran avulla ponin selkään. Oli onni olla lyhyt niin sain ratsastaa poneilla, ajattelin painaessa kantapääni Skyllanin kylkiin.

Pihalla oli hieman viileä. Vedin sinisen takkini vetoketjun ylös asti. Keräsin ohjat,  mikä sai Skyllanin menemään eteenpäin paljon reippaammin. ‘’Hop, hop!’’ sanoin reippaasti ja pyysin ponin raviin. Orin ravi oli sen verran pientä ja tikittävää, että hytkyin selässä pari ekaa kierrosta ennen kuin pystyin mukautumaan. Käänsin ponin suurelle ympyrälle ja ratsastin sitä reippaasti pohkeesta eteen. Tein parit lyhyet käyntiin siirtymiset pitkille sivuille. Skyllan vastusteli hidastusta nostamalla päätään ylös. Sain sen silti käyntiin ja takaisin raviin. Vaihdoin suuntaa suurella täyskaarrolla. Asetin oria ympyrällä kunnolla ja koitin saada sitä myös pyöreämpään muotoon.

Sivusilmällä huomasin, että joku oli kentän reunalla katselemassa. Ratsastin vielä parit siirtymiset ja menin sitten pitkin ohjin katsojan luokse. Naisella oli ruskeat hiukset ja iloinen hymy naamalla. ‘’Heippa, sä taidatkin olla Jacob?’’ nainen kysyi.

‘’Jap, olen.’’ hymyilin mahdollisimman ystävällisesti.

‘’Okei niin mä vähän arvelinkin.’’ nainen naurahti. ‘’Ja sä ootkin sitten Skyllan’’ ponini tunki turpaansa naisen naamaa vasten. ‘’Niin, ja mä oon Meela, omistaja.’’

‘’Niin mä vähän arvelin.’’ vastasin Meelalle samalla lailla kuin nainen oli hetki sitten itse vastannut.

Meela hymyili. ‘’Teidän menohan näytti varsin hyvältä, ja Skyllan on ollut muuten kiva poni, ainakin oon sellasen kuvan saanut.’’

‘’No hyvä.’’ sanoin tyytyväisenä.

‘’Mutta, mutta jatkakaa vaan, mä meen pois häiritsemästä.’’

Meela lähti, mutta annoin Skyllanin silti kävellä vielä hetken pitkin ohjin. Ori katseli kiinnostuneena muita hevosia tarhoissa. Rapsuttelin orin säkää. ‘’No joo, jatketaan sitten.’’ sanoin ponille. Keräsin ohjat ja pyysin sen raviin. Pari kierrosta koitin saada Skyllania pyöreäksi ja ottamaan takaosaansa paremmin mukaan. Käänsin ponin ympyrälle päätyyn ja aloin valmistelemaan laukannostoa. Hengitin vielä pari kertaa sisään ja ulos, kunnes annoin laukka-avut. Poni lähti liikkeelle reippaasti, mutta olisi jatkanut uralle ja mä ympyrällä, mikä sai sen hidastamaan raviin. Uusi valmistelu ja laukka! Nyt se pysyi ympyrällä. Poni laukkasi mukavaa vauhtia. Jatkoin uralle, pieni temponlisäys pitkällä sivulla, kiinni ottoa ja toiseenkin päätyyn ympyrällä laukkaa. Ohjasin sitten uralle ja hidastin raviin. Oh gaash, kun vihasin ravia laukan jälkeen. Se oli ihan kuolemaa. Skyllan juoksi pää taivaassa ja tikkasi menemään.

Kun vihdoin laskin käyntiin oli mun persus ihan turta. Taputin ponia ja annoin hieman ohjaa. Ensimmäiset pisarat tippui silloin alas taivaalta. Vilkaisin ylös. Päällämme oli valtava sadepilvi. Siis aivan jäätävän kokoinen. Ukkonen jyrähti ja Skyllan otti pari kauhistunutta askelta sivulle. Annoin ponille ohjaa ja ratsastin lyhyet loppukäynnit, joiden aikana oli alkanut tulla kovaa vettä. Takki onneksi piti sadetta, mutta housut ei tietenkään. Pysäytin ponin portille ja hyppäsin alas. Työnsin portin auki ja talutin ponin puolijuoksua talliin. Vein sen karsinaansa ja riisuin suitset ja suojat. Laitoin Skyllanille riimun päähän. Laitoin ponin kamppeet karsinan eteen ja otin harjapakista hikiviilan, jolla vedin suurimman osan vedestä pois.

Annoin Skyllanille palkinnoksi pari kuivattua leipää, jotka poni otti kiitollisena ja maiskutti tyytyväisen. Rapsutin ponia vielä hetken, sanoin sille heipat ja lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen. Saatuani suitset paikoilleen ja suojat huuhdeltua kurasta pistin ne kuivamaan. Kävin vielä perehtymässä talliin paremmin. Varmistin, että löytäisin kaiken mitä ensi kerralla tarvisin, sitten lähdin ajamaan kotia kohti. Matkalla ajattelin, että olin onnekas, kun sain Skyllanille noin hyvän paikan.