Roosan kanssa kisakausi on alkanut hyvin, mutta kesää kohden se on hidastunut hieman. Molemmat odotamme innolla laitumelle pääsyä, ehkä pikku loman jälkeen kaikki sujuu taas hyvin. Täytyy tosin pitää tamman kuntoa yllä lomankin ajan, jotta en löydä laitumelta syksyllä palloksi lihonutta idänihmettä, vaan pääsen pikku viilauksilla jälleen takaisin kisaradoille. Mutta se on sen ajan murheita se, kesän aiomme keskittyä rentoon meininkiin, ilman satulaa lenkkeiluun ja kuntoa ylläpitävään treeniin.
Viime viikot ovat olleet kiireisiä hevoskatraani lisääntyessä, Roosan lisäksi on huolehdittava viidestä muusta hevosesta. Kiirusta pitää, mutta kaikki sujuu kyllä! Katsotaan syksyllä, kun kaikkia pitäisi alkaa taas ahkerammin kisauttaa ja laittaa ruotuun, mutta aion kesällä syyllistyä helmasyntiin ja päästää kilpailevat elukkani helpommalla. Myös Roosan.
Tänään oli ohjelmassa tamman kanssa lähtö hiittiradalle, joka onneksi oli tänään tyhjillään. Olen aina haaveillut kunnon laukasta ja mikäpä siihen olisi paremmin kuin pitkä hiittirata. Yllätys, tammani oli päättänyt heittäytyä tarhassaan ketarat oikosenaan maahan ja olikin siis aivan hiekkainen, pölyinen ja ylipäätään likainen. Ei siinä muu auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja hakea tamma harjattavaksi. Roosa nyt nautti huomiosta, jota sai ja seisoskeli vain paikallaan harjatessani sen kiiltävää karvaa, joka pitäisi saada kaiken pölyn alta etsittyä kiiltämään. Tamman harjaamiseen meni valehtelematta ainakin tuplaten se aika, jonka olin aamulla käyttänyt aamutoimiini, mutta enpä minä pane pahakseni ajanviettoa hevoseni kanssa.
Hiittiradalle köpsyttely toimi mukavana alkuverkkana, joten paikan päällä saatoin vain kerätä ohjat kunnolla käsiini ja pyytää Roosalta laukkaa. Alkuun laukkasimme rauhalliseen tahtiin, jotta molemmat tottuisimme rataan ja selvitimme samalla, miten pitkään on mahdollista päästellä. Ja ainakin oli mahdollista päästellä tarpeeksi pitkään! Kun molemmilla oli tarpeeksi tuntumaa laukkaamiseen hiittiradalla, annoin Roosalle löysää, jotta tamma saisi kiihdyttää vauhtiaan. Ja sitä vauhtiahan löytyi, tällaisissa tilanteissa sen itämainen veri todella ottaa vallan. Roosa päästeli oikein sydämensä kyllyydestä ja molemmat nautimme vauhdista täysin siemauksin, vaikka vähän hirvittikin. Se on tosin osa jännitystä ja teki hommasta entistä hauskempaa.
Hiittirata oli vähintäänkin tarpeeksi pitkä, emme laukanneet ihan päästä päähän vaan kiepahdimme ympäri sopivalla suoralla. Annoin Roosan laukata takaisin päin omaan tahtiinsa ja alkuun päästelimme jälleen, vauhdin kuitenkin hiipuessa mukavaksi, tasaisen reippaaksi laukaksi. Roosa sai ansiokkaasti paljon kehuja, kun lähdimme kotimatkalle tehden pitkän ravilopettelun sekä tarpeeksi käyntiä. Tallilla tamma sai vielä vesipesun (jota se koetti vältellä parhaansa mukaan) ja pääsi takaisin ulos. Heittäytymään hiekalle, jotta märkään karvaan varmasti imeytyisi kaikki lika.
Hyvää kesää myös Järviluodon muulle väelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!