Rakas joulupukki, tänä jouluna tahtoisin lahjaksi kantakirjapalkinnon ..

Niinhän sitä sanotaan, että joulu on rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa. Toista sitä on meillä, kun aaton aattona on tiedossa Tepan kantakirjatilaisuus ja omistaja meinaa kuolla stressiin. Toivoa vaan sopii, että aattona saadaan juhlia hyvin palkittua ponia tai vähintäänkin sitä, ettei Tepa ole tilaisuudessa jyrännyt kenenkään yli.

Ei tässä jouluvalmisteluihin ole hirveästi kerinnyt paneutua, kun kaikki aika menee Tepan valmisteluihin. Kyllä tässä on jo saanut hössöttäjän maineen talliporukan keskuudessa, kun yrittää epätoivoisesti eliminoida kaikki riskitekijät (lue: Tepa näyttää tarhaan vietäessä michelinmieheltä kaikkine miljoonine loimineen ja suojineen).

Olen kuitenkin päättänyt, että Tepa saa oleskella melko vapaasti ilman rasittavia treenejä ennen h-hetkeä. Tänään ajattelin kuitenkin maasta käsin hieman valmistella tammaa, sillä viimeisimmistä näyttelyistä on jo aikaa ja Tepan kanssa on tehty paljon töitä ratsain. Sen verran joulumieltä olen kuitenkin haalinut, että tarjosin Tepalle piparin ennen kuin sujautin näyttelysuitset tamman päähän ja talutin sen maneesiin.

Ihmiset ovat varmasti kiinni jouluvalmisteluissa, kun maneesi oli tyhjillään. Talutin Tepan maneesiin niin, että näin koko ponin sivuprofiilin peilistä. Tarkoitukseni oli saada tamma keskittymään ainoastaan minuun seisoessaan siististi kaikilla neljällä jalallaan. Palkitsin Tepan porkkanan palalla ja kehuilla joka kerta, kun se seisoi rauhallisesti paikoillaan korvat hörössä ja odotti, mitä siltä seuraavaksi pyydetään. Kehuin tammaa vuolaasti, kun se keskittyi aivan superhyvin verrattuna siihen, miten se useimmiten koheltaa ja keskittyy kaikkeen muuhun paitsi olennaiseen.

Tepan suurin kompastuskivi maasta käsin käsitellessä tuntuu olevan ravin esittäminen, kun innokkaalla tammalla on tapana jyrätä esittäjänsä yli suurine liikkeineen. Usein Tepa myös innostuu hieman liikaa ja ravi tuppaa jännittymään sen korskuessa ja viskoessaan päätään. Maneesin puolikkaalla tein tehtävää, jossa pitkät sivut esitettiin ravissa ja lyhyet sivut käynnissä. Ensimmäisellä kerralla Tepa ampaisi pitkällä sivulla raviin kuin tykinkuula ja sain tosissani juosta tamman perässä, etten kaatuisi turvalleni. Muutaman terävän nykäisyn ja äänellä rauhoittamisen jälkeen tamma hieman rentoutui ja tajusi, ettei sen tarvitse viilettää kuin tuulispää. Seuraava pitkä sivu meni huomattavasti rennommassa ja parempitempoisessa ravissa, ja kehuin Tepaa vuolaasti. Toistin harjoitusta muutaman kerran niin, että Tepa pysyi tasaisen rauhallisena ja rentona koko ajan ja pyrin itse juoksemaan mahdollisimman irti tammasta ja antamaan sille tilaa. Olin varsin tyytyväinen Tepan suoriutumiseen ja esitin ravia vielä muutaman kerran lävistäjällä ennen kuin talutin tamman takaisin talliin.

Ennen kuin lähin ajelemaan kotia kohden, silittelin Tepan kaulaa ja syötin sille vielä yhden joulupiparin. “Ehkä se joulumieli vielä löytyy”, kuiskasin Tepan korvaan ja jätin tamman nauttimaan päiväheinistään.

- Miia Maria & Tepa

P.S. Hyvää joulua ja railakasta uutta vuotta koko Järviluodon poppoolle! <3