Iltapäivällä aurinko myhäili taivaalla älyttömän onnellisena siitä hikoilun määrästä, jota se eläville olennoille tuottaa. Poljin kohti tallia niin lujaa kuin vain kaikelta hikoilulta pääsin. Nitya oli vähän aika sitten soittanut minulle, että Murre on tullut aidoista läpi ja on nyt karkureissulla. Tallin pihassa heitin pyörän epäsivistyneesti nurmikolle ja juoksin porukan luokse. Melkein koko tallijengi oli siinä riimunnarut ja herkkuämpärit käsissä valmiina pyydystämään MINUN hevostani. Hävetti.
Painikoin kuitenkin ihan turhaa, sillä Murre löytyi pian Jantusten pihalta, eli ei siis kovin kauaksi ehtinyt. Palasimme talliin hikisinä ja minä erityisesti hyvin hyvin nolona. Ja mitä tekee Murre? Ravaa koko talutusmatkan ajan ja pihalla yrittää kerjätä rapsutuksia. Miksi tuon turjakkeen täytyy olla noin tyhmä.
Telkesin orin hetkeksi karsinaan, ja hain sillä välin harjat ja varusteet. Sitten söin välipalabanaanin ja join paljon vettä. Pienen tauon jälkeen olin valmis jatkamaan pöljän ponin kanssa. Pesari oli varattu, joten talutin Murren ulos harjauspuomiin. Aluksi hepan oli ihan pakko kokeilla missä menee ärsytyksen raja, ja aika pian sille ärähdin, joten hän päätti sitten pysyä hissukeen loppuhoitosession. Luojan kiitos.
Varusteet niskaan ja kentälle. Talutin heppaa maastakäsin alkuverkkojen ajan ja keräsin positiivista energiaa. Sitten hyppäsin kyytiin ja ratsastin ravissa ympyröitä. Tein ympyröitä ulos ja sisälle ja asettelin suuntaan jos toiseen. Murre oli vauhdikas ja ihan kiva, mutta mulla ei oikein fiilis riittäny kun mietin vaan hevoseni tyhmyyttä kokoajan. Tein automaattivaihteella kaikenlaista ympyrätouhuilua ja vasta aivan lopussa Murmeli sai mut hyvälle tuulelle. Se reagoi kaikkeen mitä siltä pyysin ja kulki nätisti. Annoin sille superkiitokset ja jalkauduin taluttamaan loppukäynnit.
Tallissa tajusin, ettei hevoselle voi olla vihainen. Et saavuta mitään mykkäkoululla tai ärtymyksellä, paitsi ehkä vastareaktion hevoselta. Ponille pusuttelut ja halit tallissa ja sitten tarhaan riekkumaan. Tallissa putsasin Murren ruokakipon ja muutenkin siistin suolakiveä ja harjoja ja kaikenmoista.
Illalla aurinko oli jo ehtinyt laskea sen verran, että oli mukavampi mennä kotiin. Ja huomenna Murre pysyy aitojen sisäpuolella tai muuten minä suutun!
-uppe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!