"Hei, et sinä nyt mukaan pääse", huikkasin koiralleni etsiessäni auton avaimia. Nukuin taas pommiin, ja kiire oli kova. Tallilla pitäisi olla kohta, enkä ollut edes lähtenyt. Kun vihdoin löysin auton avaimet, oli jo kotiavaimet hukassa. Katsoin koiraani: "Rufus! Ei saa pureskella avaimia." Että osasi olla jukuripäinen pentu. Onnistuin lähtemään kello 8:10 vaikka olisi täytynyt lähteä jo tasalta, sillä lupauduin menemään tallille jo puoli yhdeksään, ja kotoani on noin puoli tuntia matkaa tallille. Liikennevaloissa tarkistin nopsasti, että kaikki on mukana:
laukku: on tallitakki: on tallikengät:
Voi ei! Tietenkin yhdet tärkeimmästä unohtui! Ei niitä kuitenkaan enään ehdi hakea, toivotaan nyt, että tallissa pärjää tennareilla. Onneksi tänään puuhastelen eniten tallin sisällä, ettei tarvitse jäällä kompuroida.
"Ring, ring, ring", puhelimeni alkoi soida.
"Ai moikka Peppi! Mitäs sulle kuuluu? Ookei, no mulla on nyt just ihan sika kova kiire tallille. Ei, kyllä mä sut voin hakea jos haluat? Okei, no nähdään! Moikka!" Taisi tulla taas luvattua liikoja. Sain teetettyä itselleni extra kiireen, lupaamalla hakemaan ystäväni Pepin tallille kuvia ottamaan. Siinä tuli taas 5 kilometriä lisää. Kaasuttelin autolla ja yritin samalla pysyä rajoituksissa. Käännyin pikkutielle, mutkittelin ja näin Pepin seisomassa kennel Neliapilan pihassa. Nappasin Pepin kyytiin ja lähdettiin ajamaan kohti Järviluotoa. Liikenne oli ruuhkaista ja tiet tukossa. Loppumatka meni nopeasti, jutellen ja ajaen. Noh, Peppi ei kuitenkaan ajanut, vaan räpsi kuvia uudella kamerallaan.
Tallille päästyämme vein tavarat sisälle ja kävin hakemassa suoraan Konstan sisälle. Tulin tekemään päivätallin ja laittamaan Konstan kuntoon, ennen kuin sille tulisi kengittäjä. Kun Konsta oli syönyt, aloitin harjailemaan. Minut haisteltiin tarkasti, ehkä vähän maisteltiinkin takkia. Kun harjasin mahaa, Konsta sain raivokohtauksen ja nousi pystyyn. Onneksi ei tapahtunut mitään vakavaa ja naureskeltiin siinä vieressä. Ajattelin että on parempi ottaa Konsta käytävälle, ettei tule lisää tuommoisia kohtauksia, ja harjaaminenkin olisi helpompaa. :D No, siitä Konsta ei tykännyt yhtään. Kuopsutteli kavioilla tallin lattiaa ja pyöri ja hyöri, eikä olisi malttanut olla paikallaan yhtään. Onneksi Peppi oli mukana. Konstan sai rauhoittumaan rapsutuksilla ja silittelyillä. Sain harjattua helposti Konstan loppuun ja puhdistettua kaviot. Kengittäjä ja Taru saapuivat juuri sopivaan aikaan niin päästiin lähtemään siitä suoraan pois. Jätin Tarun pöydälle lapun, jossa kyselin seuraavia töitä ja toivoin, että Taru ottaisi yhteyttä mahdollisimman pian. Tavaroitani en ottanut vielä, sillä iltapäivällä olisi tarkoitus tulla maastoon Tarun kanssa.
Lähdettiin siitä sitten Neliapilaa kohti ajelemaan. Kennelissä silittelin hetken pikkuisia ja vähän isompiakin koiria ja hepoja ulkona hetken, ja lähdin taas kiireellä kotiin syömään ja lenkkeilyttämään koiraa.
Kiitos jälleen avusta, itselläni meinasi tosiaankin tulla melkoinen kiirus tuonne kengitykseen! Konsta ei aina ole helpommasta päästä, mutta johdonmukaisella käsittelyllä se kyllä pysyy kurissa :).
VastaaPoista