Keväinen maastoretki

Tänään Santtu pääsisi oikein pitkälle maastolenkille pitkästä aikaa. Talvi on kulunut niin ponin eteenpäin koulutuksen parissa, ettei oikein olla keritty kunnolla rentoutumaan, joten kunnon maastolenkki kevätauringossa ei tee kummallekaan pahaa. Pitihän meidän osallistua tuohon tallin järjestämään maastoretkeenkin, mutta eihän tällä mateluvauhdilla mahdu mihinkään mukaan, kun ei ikinä tee mitään ajoissa.

Santtu odotteli valmiina tarhan portilla, joten laitoin narun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan oria talliin. Matkalla Santtu katseli kaikkea mahdollista ja hössötti oikein kunnolla. Kun poni oli ensin meinannut pomppia pariin otteeseen varpailleni, se päätti päästää erittäin miehekkään huudon viereisessä tarhassa oleville tammoille. Tosin tämä miehekäs huuto oli enemminkin kimeä kiljaisu, tyylillä kovaa ja korkealta, eikä ollenkaan mukavan kuuloinen suoraan korvan vieressä.  

 

Tallissa harjasin Santun reippaasti ja lupailin sille jonakin päivänä pidemmän harjaus- ja rapsutustuokion, kun herra niin kovasti harjaamisesta nautti. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä pitkäksi aikaa talliin, että kerkiäisimme tosiaan tekemään sen lenkin, jonka olin suunnitellut. Hain vielä Santun varusteet ja lopuksi virittelin ohuen ratsastusloimen orin selkään, niin että se varmasti pysyisi mukana koko lenkin ajan. Onneksi ilma ulkona lämpeni koko ajan sen verran, että pian päästäisiin eroon kaikesta ylimääräisestä talvivarustuksesta eikä tarvitsisi koko ajan huolehtia, minkä loimen ponille pukee ulkoilun ajaksi.

 

Tallin pihassa nousin selkään ja käänsin orin saman tien pienelle metsäpolulle. Kiertäisimme polkua pitkin kauempana olevalle metsätielle, jota pitkin pääsisimme taas seuraavalle metsäpolulle. Santtu oli innoissaan maastoilusta ja käynti oli jotain aivan muuta kuin käyntiä. Poni kiihdytti hiljalleen vauhtia ja siirtyi sitten lopulta raviin, aivan kuin pystyisi huijaamaan minua. Pidätteen jälkeen poni malttoi kävellä hetken ja aloitti sitten taas kiihdyttämisen. Lopulta tein muutaman pysähdyksen ja peruutuksen, sillä muuten poni oppisi hyvin nopeasti, ettei sen oikeasti tarvitse välittää ratsastajan avuista, vaan voi huoletta painella sitä vauhtia kuin sitä itseään huvittaa. Tielle päästyämme siirsin Santun raviin ja ravasimme reipasta vauhtia seuraavan polun kohdalle, missä täytyi taas siirtyä takaisin käyntiin. Ravipätkän jälkeen Santtu ei enää yrittänyt koko aikaa siirtyä raviin, vaan tyytyi käyntiin sekä lintujen ja erilaisten puskien ihmettelyyn.

 

Kun polku leveni sen verran, että siinä mahtui hyvin ravaamaan ilman, että putoaisi heti polun ohi upottavaan hankeen, siirsin Santun taas raviin. Pienen ravipätkän jälkeen pääsimme taas metsätielle ja siirsin Santun rauhalliseen laukkaan. Ori tosin oli sitä mieltä, että vauhtia oli aivan liian vähän ja yritti kiihdyttää. Menomme olisi näyttänyt varmasti melko huvittavalta, jos joku sitä olisi sattunut katselemaan, sillä jouduin vähän väliä pieniä mutkia, että Santtu ei pääsisi puremaan kiinni kuolaimeen ja siirtymään kisavaihteelle. Laukkapätkän jälkeen ravasimme hetken matkaa ja sitten oli taas vuorossa käyntiä. Pienen käyntitauon jälkeen tulimme suuren pellon reunaan, jonne piti tietenkin mennä päästelemään oikein kunnolla. Ravailin ensin orin kanssa hetken pellolla ja tarkistin, että pohja oli hyvä, eikä missään kohtaa upottaisi liikaa. En todellakaan halunnut mennä täydestä vauhdista ympäri ponin kanssa ja teloa ponia ja itseäni. Huolellisen tarkastamisen jälkeen nostin laukan ja annoin Santun vapaasti lisätä vauhtiaan. Heti luvan saatuaan poni ponnisti vauhdilla eteenpäin ja jatkoi vaivattomasti täydellä vauhdilla pellon toiseen päähän, missä siirsin sen raviin ja käänsin takaisinpäin. Nyt Santtu ei enää malttanut odottaa ohjeita, vaan ryntäsi saman tien laukkaan. Otin tukevan otteen orin harjasta ja nautin vain vauhdista, kunnes tuli se hetki, että ne jarrut pitäisi löytää ja pian ennen kuin ori itse pääsisi valitsemaan jatkosuunnitelmaan ja suuntaa. Ensimmäiset pidätteet menivät täysin kuuroille korville, mutta sitten Santtu hidasti kiltisti vauhtia ja laukkasin sen kanssa vielä hetken ympyrällä rauhallista laukkaa.

Peltolaukkailun jälkeen lähdimme jo kotia kohti, tosin kiertäen pidempää kautta. Kotimatkalla otimme vielä pari laukkaspurttia ja sitten loppumatka sujui rauhallisesti ravaten tai kävellen. Tallin pihaan päästyämme Santun askel alkoi jo vähän hidastua, mutta ilmeestä päätellen se olisi ollut valmis lähtemään saman tien uudelle lenkille. Vein orin kuitenkin talliin ja harjasin sen huolella, ennen kuin päästin ponin takaisin tarhaan nauttimaan kevätauringosta.