- Eiks ooki ihanaa kun on tälleen ihan oikee talvi? hehkutin satulahuoneeseen tulleelle Helllulle. Nainen naurahti, ja mumisi jotain nostaessaan hevosensa satulan telineestä.
- ... mut ainakin Krisse saa kunnon talvikarvan, sain selvää.
Sunnuntain kunniaksi olin tullut tallille jo aamusta. Olin ehtinyt siivoamaan Sirrin karsinan ennen vuorossa ollutta Annaa, mistä tyttö kovasti kiitteli. Nyt ennen lounasta vuorossa oli tammani varusteiden putsaus, minkä jälkeen kävisimme vähän maastossa pyörähtämässä. Olin ostanut Sirrille ratsastusloimen, joka nyt odotteli ensimmäistä käyttökertaansa satulatelineen päällä.
Vihelsin kimakasti. Sirri nosti päänsä, näki minut ja lähti saman tien reippaasti tarhansa portille. Tarhakaveri Mandy hämmentyi ja lähti perään. Annoin Sirrille hienosta käytöksestä palkinnoksi pienen porkkanan ja samalla pujotin riimun naruineen sen päähän. Mandy huomasi, ettei se tällä kertaa pääsisi mukaan, joten hetken sitä hätisteltyäni se siirtyi kauemmas. Sirri oli piehtaroinut lumessa - sen selkä oli täynnä pientä lumihilettä. Päätin harjata tamman ensin ulkona, jotta saisin nuo hileet hyvin pois ilman, että ne sulaisivat heti sisälle tullessamme.
Varusteet laitoin Sirrille sisällä ja sovitin uuden loimen paikoilleen. Sitten pihalle ja selkään! Onneksi pakkanen oli aamusta hieman jo hellittänyt, enää oli kymmenisen astetta miinuksen puolella. Aloitimme työskentelyn maneesissa, missä Helllu oli jo lopettelemassa. Tein vähän käynti-ravi-siirtymisiä sekä ympyröitä. Sirri oli ihanasti kuulolla ja oikein hörisi mennessään. Otin vielä hieman laukkaa pääty-ympyrällä, Sirri nosti monta kertaa todella kivasti pelkällä painoavulla! Kyllä on taas menty eteenpäin.
Maneesissa puolisen tuntia pyörittyämme lähdimme sitten ihastelemaan auringon valossa kylpevää talvimetsää. Etenimme käynnissä pitkin ohjin. Oli melkein sääli tulla takaisin tallille, kun taianomainen metsäretki oli ohi. Halasin Sirriä ja upotin naamani sen talvikarvasta pehmeään kaulaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!