Kevättä ilmassa

Sentti tanssahteli narun päässä kuin mikäkin kevätvarsa. Taas on näköjään se vuodenaika, kun orilta pimenee nuppi täysin. Huokaus. Ihastuttavista tammoista huolimatta sain kuin sainkin orin talliin ja omaan karsinaansa, jossa riisuin siltä ohuen toppaloimen. Ihanaa, että loimirumbakin alkaa kohta olla ohitse. Tänäänkin mittarissa oli jo 5 astetta lämmintä! Harjasin Sentin nopeasti pölyharjalla, se kun ei loimen alta kovin likainen ollut. Jalat katsoin vähän huolellisemmin, ja vaihdoin hetkeksi kovempaan harjaan, kun kuivunut kura ei meinannut irrota. Putsattuani kaviot, aloin laittaa suojia jalkaan. Tänään treenailtaisiin pitkästä aikaa kunnolla koulua, kisakausi kun lähestyi lähestymistään. Satula vielä selkään ja suitset päähän, niin olimme valmiita.

Talutin Sentin ulos ja punnitsin hetken kentän ja maneesin välillä. Todettuani kentän vielä hieman kovaksi päädyin taluttamaan orin maneesiin. Huhuilin ovella ennen kuin avasin sen, mutta turhaan. Maneesissa ei ollut vielä ketään tähän aikaan. Talutin puoliveristä muutaman kierroksen maasta käsin kumpaankin suuntaan, ennen kuin kipusin selkään. Ori oli energisellä tuulella ja jouduin työskentelemään kunnolla heti alkuun, jotta saisin sen rauhoittumaan ja rentoutumaan. Hetken taisteltuani käynnissä, päätin päästää sen suosiolla raville ja ravasimmekin reilun vartin. Saadessaan purkaa energiaansa ori hiljalleen rauhoittui ja alkoi myös pyöristyä. Siirtyessämme käyntiin minun ei enää tarvinnut koko ajan muistuttaa oria itsensä kantamisesta, vaan se alkoi pysyä kauniissa muodossa itse. Tästä eteen päin ratsastus sujuikin jo paljon paremmin.

Tein avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä, sillä ori vaikutti hieman jäykältä. Jatkoimme pohkeenväistöillä ja näitä tehtiin sekä käynnissä, että harjoitusravissa. Loppuun otin hieman laukannostoja uralla ja ennen loppuverryttelyä annoin orin vielä laukata pari kierrosta maneesin ympäri, koska sillä näytti vieläkin olevan menohaluja. Ravailin vain hetken taivutellen Senttiä ympyröillä, kunnes siirsin sen käyntiin. Käynnissä venyttelimme vielä kunnolla eteen ja alas, kunnes hyppäsin alas selästä. Päätin käydä vielä taluttelemassa Senttiä pihalla, siellä kun oli aivan mahdottoman kaunis ilma. Maneesista poistuessamme meitä vastaan tulivat Taru ja torinhevostamma Loretta.
"Ai moi! Tekin olette jo aikaisin liikkeellä!" Taru tervehti.
"Joo, tykkään käydä aamupäivällä, kun täällä on niin rauhallista ja aurinkokin paistaa vielä", vastasin hymyillen.
"Me jatketaankin tästä vähän vielä kävelylle, kun Sentti alkaa käydä taas kuumana", jatkoin ja koetin pitää tammakaverista vähän liiankin kiinnostunutta oria aisoissa.
"Heh, joo, mekin tästä liuetaan maneesiin kiusaamasta Sentti-raukkaa", Taru naurahti ja maiskautti Loretan liikkeelle.
Sentti päästi kaihoisan hirnahduksen uuden tyttöystävänsä perään, kunnes alistui kohtaloonsa ja lähti seuraamaan minua.

Päätin taluttaa orin hylätylle mummonmökille ja mökiltä lähtevää polkua pitkin takaisin. Sentti käveli rennosti hieman takanani liinassa, jonka olin kiinnittänyt kuolainrenkaisiin. Ohjat olin kiepauttanut muutaman kerran toistensa ympäri ja kiinnittänyt paketin leukahihnalla.

Tallilla riisuin orin varusteista, harjasin sen ja heitin ulkoloimen päälle. Talutin orin tarhaansa, jossa lv-ruuna Lenni jo odotteli sitä. Pojat nahistelivat hetken, kunnes rauhoittuivat syömään päiväheiniään. Korjasin tallissa Sentin kamat paikoilleen ja harjasin suojat puhtaiksi. Sekoittelin orin väkirehut ja heitin sekaan muutaman porkkanapalan. Kävin syöttämässä pöperöt Sentille tarhaan. Kirjoitin vielä tallin ilmoitustaululle orin saaneen ruokansa, ennen kuin lähdin autolle ja kotiin. Kurkkasin kelloa ja se näytti vasta kahta. Tänään ehtii siis tehdä vielä vaikka mitä!