Pikku orimus oli jo tuotu sisälle ja se pureskeli tyytyväisenä iltaheiniään karsinassa. Tallissa oli hiljaista ja kaikki taisivat olla jo kotona, olihan arkipäivä. Tullessani boksin luokse se kiskaisi päänsä hetkeksi ylös heinistä ja tuijotti minua. Mikä hönö. Olin vähän pettynyt, kun en saanut hörähdystä, mutta lampsin silti varustehuoneeseen hakemaan sen harjoja. Nappasin orin punaisen harjapakin mukaani ja palasin harjailemaan sitä.
Karsinaan astuessani Sentti nosti päänsä ja painoi turpansa kiinni naamaani puhaltaen lämmintä ilmaa sieraimistaan. Näinä hetkinä sitä muistaa, miksi tätä lajia jaksaa vuodesta toiseen harrastaa. Kun ori oli mielestään tunnistanut minut, se laski taas päänsä ja jatkoi heinien mutustelua. Riisuin kevyen puuvillaloimen Sentin päältä ja aloin harjailla sitä pitkin, voimakkain vedoin pölyharjalla. Jos sää pysyy näin leutona, ori pärjäilee tallissa villaloimella oikein hyvin varmaan vuodenvaihteeseen asti. Pyrin pitämään loimituksen mahdollisimman kevyenä, jotta hevosella olisi mukava olla, eikä tuota otusta nyt ole klipattukaan. Kyselin orilta mistä harjataan, ja se osoitteli välillä ylähuulellaan kutiavia kohtia, joista sitten rapsuttelin Sentin ummistaessa silmänsä nautinnosta. Puhdistin lopuksi vielä kaviot, jotka olivatkin täynnä mutaa ja soraa.
Vein harjapakin takaisin ja tsekkailin herran karsinan likaisuuden. Tallityöntekijä oli kuitenkin ehtinyt jo siivota, joten karsinan siivous jääköön ylihuomiseen. Palasin satulahuoneeseen ja päätin aikani kuluksi puhdistaa Sentin suitset ja satulan. Kun varusteet kiilsivät valjasrasvan jäljiltä, kurkkasin kelloa. Kymmenen. Hain takkini orin karsinalta ja kävin vielä lääppimässä ja pusuttelemassa sitä. Heitin myös villaloimen sille, ennen kuin lähdin kotiin nukkumaan.
Karsinaan astuessani Sentti nosti päänsä ja painoi turpansa kiinni naamaani puhaltaen lämmintä ilmaa sieraimistaan. Näinä hetkinä sitä muistaa, miksi tätä lajia jaksaa vuodesta toiseen harrastaa. Kun ori oli mielestään tunnistanut minut, se laski taas päänsä ja jatkoi heinien mutustelua. Riisuin kevyen puuvillaloimen Sentin päältä ja aloin harjailla sitä pitkin, voimakkain vedoin pölyharjalla. Jos sää pysyy näin leutona, ori pärjäilee tallissa villaloimella oikein hyvin varmaan vuodenvaihteeseen asti. Pyrin pitämään loimituksen mahdollisimman kevyenä, jotta hevosella olisi mukava olla, eikä tuota otusta nyt ole klipattukaan. Kyselin orilta mistä harjataan, ja se osoitteli välillä ylähuulellaan kutiavia kohtia, joista sitten rapsuttelin Sentin ummistaessa silmänsä nautinnosta. Puhdistin lopuksi vielä kaviot, jotka olivatkin täynnä mutaa ja soraa.
Vein harjapakin takaisin ja tsekkailin herran karsinan likaisuuden. Tallityöntekijä oli kuitenkin ehtinyt jo siivota, joten karsinan siivous jääköön ylihuomiseen. Palasin satulahuoneeseen ja päätin aikani kuluksi puhdistaa Sentin suitset ja satulan. Kun varusteet kiilsivät valjasrasvan jäljiltä, kurkkasin kelloa. Kymmenen. Hain takkini orin karsinalta ja kävin vielä lääppimässä ja pusuttelemassa sitä. Heitin myös villaloimen sille, ennen kuin lähdin kotiin nukkumaan.
Kiitos tarinastasi! Arki hevosenomistajana tai tallinpitäjänä on kyllä toisinaan rankkaa, mutta tuollaiset pienet ihanat hetket taitavatkin olla koko homman juju :).
VastaaPoista