Siihen se matka sitten tyssäsi

Tänään Watarulla oli vuorossa vapaapäivä, mutta tulin silti tallille viettämään aikaa shetlanninponin kanssa. Se hörähti minulle kuuluvasti aidan takaa, kun menin hakemaan sitä laitumelta. Poni ravasi portille paksu harja heilahdellen sen pienten raviaskeleiden tahdissa. Avasin portin ja napsautin riimunnarun kiinni Watarun riimuun ja talutin sen ulos laitumelta. Suljin portin perässäni ja lähdin sitten kävelemään shettiksen kanssa kohti tallipihaa.

Matkalla Wataru huomasi viereisellä laitumella tammoja laituduntamassa tyytyväisenä vielä vehreällä ruoholla. Sen korvat nousivat pystyyn pään singahtaessa myös korkeammalle. Poni pysähtyi ja sen sieraimet levisivät sen imiessä tuulen tuomaa tammojen tuoksua. Yritin saada orin taas liikkeelle, mutta se harasi kaikilla neljällä lyhyellä jalallaan vastaan ja yksinkertaisesti kieltäytyi liikkumasta. Seuraavaksi se päästi kimakan hirnahduksen ja pari tammaa nosti laiskasti päätään, mutta eivät jaksaneet olla kauaa kiinnostuneita Watarusta.

"Tule nyt", mutisin ja yritin vetää oria riimunnarusta liikkeelle. Se otti yhden askeleen, mutta stoppasi jälleen. Huokaisin syvään ja kaivoin taskustani hevosnameja. Kannoin niitä aina mukanani tällaisten tilanteiden varalta.

Näytin Watarulle sormenpäissäni olevaa neliön muotoista ruskeaa hevosnamia ja poni käänsikin päänsä hetkeksi minuun haistaessaan lempiherkkunsa. Se astui pari askelta minua kohti saadakseen herkun, mutta pysähtyi taas kuin seinään kuullessaan oikealta puoleltaan hirnahduksen. Kirosin tammaa, jonka näin seisovan aivan laitumen aidan vieressä pää ylhäällä tutkiva katse porautuneena meihin.

Wataru käänsi katseensa taas tammalaitumelle ja hörisi matalasti. Sen häntä nousi hieman ja se alkoi stepata levottomasti. Yritin saada oria jälleen seuraamaan, mutta yritys oli yhtä tyhjän kanssa. Heilautin namia sen sierainten tuntumassa ja poni imi hetken ahnaasti herkun hajua, mutta tällä kertaa tamma aidan toisella puolella voitti ja poni käänsi taas huomionsa siihen.

Tahtojen taistelu jatkui hetken aikaa kunnes helpotuksekseni aidan vieressä hirnunut tamma äkkiä päättikin palata laiduntamaan kaikessa rauhassa. Wataru hirnahti avuttomana pari kertaa sen perään, mutta tajutessaan, että yksikään laitumen neitokaisista ei enää ollut pätkääkään kiinnostunut siitä, se luovutti vihdoin ja siirtyi kerjäämään minulta namipalaa. Pääsimme siis viimein jatkamaan matkaa tallipihaa kohti.

- Procella & Wataru