torstai 12. heinäkuuta 2012

Huh hellettä

Aurinko porotti tänäänkin täydeltä taivaalta, nostaen lämpötilan hellelukemiin. Sää teki täysin mahdottomaksi kunnollisen treenaamisen, joten kokosin muutamasta ystävästäni ja hevosteni vuokraajista neljän hengen porukan ja lähdimme maastoon ilman satulaa.

Salla meni luonnollisesti vuokriksellaan Daalialla, kuten myös Hille joka käy pari kertaa viikossa liikuttamassa Terjaa. Itse päätin ratsastaa Bealla, joka vasta opettelee ratsun alkeita, mutta on kuitenkin osoittautunut varsin selväpäiseksi hevoseksi tähän mennessä. Jannalle annoin Rossun, sillä hän käsitykseni mukaan on tottunut hieman vaativimpiinkin hevosiin.

Kun porukka oli saanut laitettua ratsunsa kuntoon lähdimme tallustamaan polkuja pitkin kohti Huttusten ravitallia, vaikka koukkasimmekin samalla hieman pidemmän lenkin. Bea tuntui olevan utelias ja säpsyi välillä, mutta onnekseni tamma alkoi rauhoittua huomatessaan, ettei mitään pelättävää loppujen lopuksi ollut.

Huttusten luona vaihdoin muutaman sanan talon isännän kanssa ja Joke totesi, ettei hekään ole raaskineet liikuttaa hevosiaan kunnolla näillä lämmöillä. Uittopaikka on ollut ainakin heillä kovassa käytössä, sillä tällaisilla helteillä veneen perässä uittaminen on mitä mainioin tapa saada ravuritkin liikkumaan tarpeeksi rankasti, mutta silti ilman suurimpia sään aiheuttamia haittoja.

Ravitallilla piipahdettuamme jatkoimme matkaa ja kävimme spurttaamassa pienen laukkapätkänkin. Tämän jälkeen kuljimme hetken isolla tiellä, kunnes siirryimme takaisin pienille kiemurteleville kinttupoluille. Hevoset alkoivat pikkuhiljaa hermostua enemmän ja enemmän ympärillä pörräävistä paarmoista ja samaan tapaan ne kyllä raastoivat minun ja muidenkin ratsastajien hermoja. Erityisesti Rossu tuntui ottavan nokkiinsa ympärillä parveilevista ötököistä.

Lopuksi pääsimme vihdoin ja viimein uittamaan hevosia oikein kunnolla. Tällä kertaa veneeseen ei koskettu, mutta Bea tuntui menevän innolla veteen hieman pidemmällekin ja itse uin tamman vierellä. Terja ja Hille puolestaan tyytyivät kahlaamaan matalikossa, kun muut uskaltautuivat käymään hieman syvemmälläkin. Hevoset tuntuivat nauttivan veden viilentävyydestä ja kun ratsastajia alkoi paleltamaan, lähdimme tallustamaan takaisin tallia kohti, tyytyväisenä hieman normaalia erilaisempaan maastoreissuumme.

-Taru
kuva © Gary Tanner

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!